PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

Jo vuosina 1990–1994 työpajojen kokonaismäärä lisääntyi noin 50 pajasta kah-
teensataan ja vuosikymmenen lopussa niitä oli noin 350. Ohjelmakauden
1995–1999 aikana ESR-tukea sai yhteensä 144 työpajaa. Vuosina 1995–1999
työpajoissa työskenteli arviolta 40 000 nuorta, joista 65–70 prosenttia sijoittui
pajajakson jälkeen koulutukseen tai työhön. (Pekkala 2004; Kuoppala & Vir-
tanen 2000a; Tavoite 3 -ohjelma-asiakirja.)
Organisaatioiden lukumäärän sekä asiakasvolyymin kasvu mahdollistivat
alueellisen ja valtakunnallisen verkottumisen ja siten toiminnan voimakkaan
kehittämisen. Vaikka ESR-rahoitus oli merkittävä lisä työpajatoiminnan val-
takunnallisessa kehittämistyössä, sillä on nähty olleen myös kääntöpuolensa.
Esimerkiksi Hassinen (2004, 11–12) on todennut ESR-rahoituksen lykänneen
työpajojen mahdollisuuksia päästä osaksi virallista järjestelmää. Henkilöstöä
ei tarvinnut vakinaistaa ja pajojen omarahoitusosuutta yritettiin lisätä asetta-
malla pajoille kovat tuotannolliset tavoitteet.
Vuosikymmenen loppupuolella työpajojen suosio kasvoi työmarkkinatukea
koskevan lain muuttuessa. Vuoden 1996 alusta lähtien alle 20-vuotiaiden ja
vuoden 1997 alusta lähtien alle 25-vuotiaiden ammattikouluttamattomien
työttömien on pitänyt työmarkkinatukea saadakseen osoittaa tukikelpoisuu-
tensa koulutukseen hakemalla (laki 1993/1542). Käytännössä tämä on mer-
kinnyt sitä, että kaikille työttömille on pyritty järjestämään mahdollisuus työ-
markkinakykynsä kasvattamiseen esimerkiksi työvoimapoliittisiin toimenpi-
teisiin osallistumalla. Työmarkkinatukeen tehdyt rajoitukset voidaan nähdä
eräänlaisena osoituksena sellaisesta yhteiskuntapoliittisesta linjasta, jossa oi-
keus erilaisiin etuuksiin saavutetaan vasta velvollisuuksien toteuttamisen
kautta. Sosiaalipoliittisessa keskustelussa tätä on kutsuttu vastikkeellisuu-
deksi. Työvoimapolitiikan kannalta vastikkeellisuus liittyy siihen, että työt-
tömän oikeudet ja velvollisuudet suhteessa yhteiskuntaan pyritään määritte-
lemään entistä täsmällisemmin. 1990-luvun työvoimapoliittisissa linjauksissa
keskeisellä sijalla on työttömien aktivointi osaaviksi toimijoiksi. Lakimuutos
on siten muuttanut työpajatoimintaan osallistumisen eräänlaiseksi velvolli-
suudeksi. (Vehviläinen 1999, 17.)
15