PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

Vuoden 2007 alussa otin yhteyksiä kolmeen itäsuomalaiseen työpajaan, joista
kaikista löytyi antamani alkuinformaation 35 jälkeen halukkaita työ- ja yksilö-
valmentajia haastatteluun. Haastattelut suoritin tammikuussa 2007. Kaikki-
aan haastatteluja kertyi 12 kappaletta 36 . Aineistonkeruumenetelmänä käytin
kerronnallista haastattelua. Hyvärinen ja Löyttyniemi (2005, 193) toteavat,
ettei kerronnallisen haastattelun toteuttamiseen ole yhtä oikeaa tapaa, vaan
haastattelut voivat poiketa toisistaan tutkimuksen aikajänteen (menneisyys,
nykyisyys, tulevaisuus), haastattelun tekniikan, kysymysten määrän ja toivo-
tun vuorovaikutuksen suhteen. Tässä tutkimuksessa kerronnallinen haastat-
telu oli muodoltaan lähellä puolistrukturoitua teemahaastattelua, jossa tee-
mat olivat kaikille haastateltaville samat, mutta niitä käsiteltiin eri järjestyk-
sessä 37 . Tämä mahdollisti tutkimusinstrumentin ja haastattelun kulun muok-
kaamisen eri tilanteisiin sopivaksi. Toisaalta, koska tutkimuksessa sovellettiin
”keksimisen ja löytämisen strategiaa”, liikuttiin haastattelussa myös struktu-
roimattoman tai kohdennetun (focused) haastattelun rajamaastossa. Koin
strukturoimattoman haastattelun soveltuvan tilanteeseen siksi, koska etsin
uusia avauksia aiheeseen.
Kerronnan mikrokontekstina toimii haastattelutilanne. Haastattelutilanne on
vuorovaikutustilanne, jossa sekä haastattelija että haastateltava vaikuttavat
narratiivin syntyyn. Tapahtumien tulkintoja luodaan siten myös osana haas-
tattelutilannetta. Nojautuessani kerronnalliseen haastatteluun halusin erityi-
sesti kiinnittää huomiota vuorovaikutukseen, jolloin kysymystenkin avulla
saataisiin tuotettua kertomuksia. Halusin, että haastateltavat mahdollisim-
man vapaasti kuvaisivat kokemuksiaan ja näkemyksiään. Pyrin välttämään
35 Tutkittavien informointi tapahtui siten, että otin puhelimitse yhteyttä työpajoihin. Kerroin
tutkimuksen kohteena olevan työpajatoiminnan ”ideat” ja tavoitteet. Samalla kerroin, että
tulen nauhoittamaan haastattelut. Samalla lupasin anonymisoida koko aineiston (vrt. Kuula
2006, 120-130).
36 Yksi haastatteluista edustaa työpajatoimintaa ohjaavaa viranomaistahoa.
37 Toisaalta Riessman (2001, 695) toteaa, että vaikka tutkija pyrkisikin saamaan haastateltavien
kertomukset etenemään teemoittain (ja olemaan siten helposti koodattavissa), haastateltavilla
on taipumus vastustaa tällaista ”merkitysten kontrollointia” kertomalla elämästään
polveilevien kertomusten kautta. Standardisoidut tutkimushaastattelukäytännöt ja keskusteluissa
ilmenevä elämismaailma ja sosiaalinen interaktio eivät aina kohtaa toisiaan. Siten erityisesti
feministisessä tutkimuksessa on suuntauduttu vähemmän dominoiviin ja enemmän
relativistisiin haastattelukäytäntöihin, jotka sallivat ja kunnioittavat haastateltavien tapaa
organisoida elämänsä merkityksiä.
74