PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

Edellä kuvattuja tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden mittaamistapoja on
usein kritisoitu työpajakentällä. Vaikuttavuusarvioinnin ongelma on piillyt
siinä, että kaikkien väliintulevien muuttujien poistaminen tuloksista on han-
kalaa ellei mahdotonta. Siten on hankala todentaa, ovatko vaikutustulokset
työpajojen ansiota vai mahdollisesti harjoitetun yleisen työpolitiikan tai työl-
lisyyden paranemisen ansiota. (Virtanen 1998, 55.) Karjalainen (1999, 52; 58)
on puolestaan todennut, että pelkin numeroin ilmaistu kuvaus on riittämätön
pajojen pienen volyymin vuoksi, jolloin tulokset voivat olla epäedustavia ja
alttiita satunnaisvaihtelulle. Tämän vuoksi tuloksellisuuden käsitettä on laa-
jennettava ja sitä on pystyttävä arvioimaan laadullisesti. Tuloksellisuus voi-
daan ymmärtää esimerkiksi pajan toiminnan sisältöinä ja laatuna, jota voi-
daan mitata arvioimalla yleistavoitteita ja toimintamuotoja.
Laajemmin nuorten syrjäytymisen ehkäisyhankkeissa on toistuvasti korostet-
tu (ks. esim. Karjalainen 2002, 57), että kuntoutuminen on hidasta ryhmässä,
joka on pudonnut miltei kaikista tukiverkoista läpi. Sosiaalista ja työmarkki-
noille kuntouttavaa toimintaa arvioitaessa on painotettu sitä, että pelkkä al-
ku- ja loppumittaus ei ole riittävää. Prosessissa voi tapahtua monenlaisia
merkittäviä ja nuoren elämänhallintaa tukevia asioita, jotka kantavat myö-
hemmässä elämänvaiheessa – jopa siinäkin tapauksessa, että nuori on jättänyt
työpajajakson kesken. Virtanen (1998, 85) toteaakin, että vaikuttavuusarvi-
oinnissa ei voi keskittyä pelkkiin lukuihin, vaan tulisi pystyä arvioimaan ih-
misen kokonaistilannetta. Työllistymisen (ulkoinen elämänhallinta) ohella
vaikuttavuutta tulisi arvioida myös koetulla hyödyllä, jolloin toimenpiteen
vaikuttavuus voi näkyä esimerkiksi lisääntyneenä itseluottamuksena ja pa-
rantuneena elämänhallintana (sisäinen elämänhallinta). Näille muutoksille ei
kuitenkaan toistaiseksi ole vakiintuneita arviointikriteereitä.
39