PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

pajatoimintaa rakennetaan? Työpajatoimintaa koskevaa puhetta aukipurka-
malla pyrin tekemään näkyväksi ja ymmärrettäväksi sitä, mitä asioita pide-
tään itsestään selvinä ja hyväksyttyinä ja mitkä teemat puolestaan asettuvat
kiistelyn, kiistämisen tai neuvottelujen kohteiksi. Yleisemmällä tasolla tutki-
mus havainnollistaa sitä, miten työpajatoiminta yhteiskunnallisena instituu-
tiona asettuu osaksi yhteiskunnan ja yksilöiden välisen neuvottelun tulokse-
na syntyvää ymmärrystä sosiaalisesta maailmasta ja sen järjestyksestä (Berger
& Luckmann 1994; ks. myös Herranen 2003).
Teoreettisesti tutkimus paikantuu useampaankin keskusteluun, joista olen
ammentanut sekä virikkeitä että näkökulmavalintoja. Keskeisiksi käsitteiksi
kiteytyvät paikka ja asiakkuus 6 . Työpajatoimintaa koskeva tutkimus kiinnit-
tyy näiden käsitteiden kautta väljästi myös instituutioiden tutkimiseen. Työ-
pajatoimintaa voidaan lähestyä nuoruuden, sosialisaation, työnteon ja nykyi-
sin myös jossain määrin koulutuksen instituutiona, johon liittyvät paikan ja
asiakkuuden käsitteet. Käsitteinä paikka ja asiakkuus kietoutuvat edelleen
yhteen. Paikka tuottaa asiakkuutta ja asiakkuudelle annetut merkitykset tuot-
tavat myös paikkaa. Tämö voi ainakin hetkellisesti vaikuttaa siihen, miten
organisaation tehtävä ja paikka nähdään. (ks. Vanhala 2005, 38; 156.)
Instituutioita voidaan lähestyä eri tavoin. Tässä tutkimuksessa pyrin tavoit-
tamaan instituutiota koskevasta puheesta sekä instituution olemusta että eri-
laisia kertomisen tapoja (vrt. Kekoni 2004). Erityisesti tarkastelen työpajatoi-
minnan (yhteiskunnallisia) tehtäviä ja paikkoja sellaisina kuin ne näyttäyty-
vät työpajaa koskevassa puheessa. Työpajojen paikan ja tehtävän hahmotta-
minen puheesta edellyttää kahta näkökulmaa: teemahaastattelujen kautta
avautuvaa työ- ja yksilövalmentajien toimijanäkökulmaa ja toimijakerronnal-
6 Asiakkuus käsitteenä on sinänsä työpajojen kohdalla ylipäätään ongelmallinen Silloin kun
molemmilla, kansalaisella sekä viranomaisella, on suuri valinnanvapaus, on kysymyksessä
asiakkuus. Tällöin molempien asema on vahva. Asiakas pystyy valitsemaan itselleen ja omiin
tarpeisiinsa parhaiten sopivan palvelun ja myös viranomaiset palveluntuottajina voivat
suunnata palvelunsa palveluideologiaansa parhaiten soveltuville ryhmille. (Hasenfeld ym.
1987, 402.) Työpajan nuoret tulevat useimmiten jonkun lähettäminä. Heihin soveltuu paremmin
Niirasen (2002, 67-68) käyttämä kohdeasiakkaan (object-client) käsite, joka viittaa
kansalaiseen palveluiden ja ammatillisten toimenpiteiden kohteena.
7