PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

Diskurssianalyysissani analysoin kielenkäyttöä kokonaisuutena, jossa huo-
mioni kiinnittyy puheen tuottamiin representaatioihin. Analyyttisena paino-
pisteenä on siten tarkastella, millaiseksi tietty sosiaalinen ilmiö on konstruoi-
tu (Edwards 2005). Oletan myös, että yhden ja yhtäläisen työpajatoiminnan
sijasta työpaja voi rakentua useista eri konteksteista. Se voi vaihdella ja muut-
tua tilanteittain. Tutkimuksessa on pitkälti kysymys siitä, miten työpajatoi-
minta tulee määritellyksi ulkoapäin, mutta myös siitä, miten työpajat itse ot-
tavat määritykset vastaan. Työpajaa koskevassa puheessa on kyse dialektises-
ta neuvotteluprosessista. Siinä yleinen instituutiota koskeva julkipuhe ehdol-
listaa yksilöiden ja kollektiivien puhetapoja sekä heidän asemaansa, mutta
samalla yksilöt muokkaavat julkipuheen sisältöjä. Tämän erottautumiseen ja
samastumiseen sidotun neuvottelun tuloksena syntyy erilaisten näkemysten
ja kysymysten esittämisen tila, jota voidaan kutsua diskursiiviseksi tilaksi.
(ks. Herranen 2003, 14.)
Työpajapuheen tutkimisen kautta pyrin siten tavoittamaan jotain paitsi työ-
pajainstituution makro- ja mikrotasolla tapahtuvasta itsemäärittelystä myös
instituutioiden ja yksilöiden välisestä suhteesta. Institutionaalisen vuorovai-
kutuksen kolmantena keskeisenä osapuolena ovat nuoret, jotka eivät ole pas-
siivisia kuultavia, vaan he ovat osallisia instituutioiden vuorovaikutuksessa.
Raitakari (2004b, 35–36) on todennut, että yhtäältä nuori tulee tulkituksi kul-
loisenkin instituution tehtävien kautta, ja toisaalta nuori itse rakentaa kuvaa
itsestään instituution jäsenenä. Nuorten ryhmiä tai kulttuureita nimitetään
usein viittaamalla paikkojen nimiin, kuten ”aseman nuoret” tai ”lähiöläiset”
(ks. Tolonen 2001, 21). Myös työpajoilla työskentelevistä nuorista puhutaan
”työpajanuorina”. Tutkimuksen kolmanneksi kysymykseksi asettuukin se,
millaisia representaatioita työpajalla työskentelevistä nuorista rakentuu viral-
lisissa asiakirjoissa sekä ammattilaisten kielenkäytössä.
Tutkimus jakautuu kahdeksaan päälukuun. Luvussa 2 luon katsauksen työ-
pajatoiminnan historialliseen paikkaan tarkastelemalla työpajatoiminnan
kolmen vuosikymmenen keskeisiä etappeja. Koska työpajatoiminta on yh-
teiskunnallinen instituutio, sen paikan määrittely ja toimintatavat eivät ole
yksinomaan yksittäisten työpajojen itsensä päätettävissä. Työpajatoimintaa
9