PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

ten huonosta terveydestä ja huonosta koulutuksesta kärsivät henkilöt valikoi-
tuvat muita varmemmin pitkäaikaistyöttömiksi (selektiovaikutus).
Erityisesti joitakin vuosikymmeniä sitten työttömyys nähtiin uhkana yhteis-
kuntajärjestykselle. Työttömyyden katsottiin aiheuttavan erityisesti nuorille
vakavia sosiaalisia, psyykkisiä ja psykosomaattisia ongelmia. Näiden ongel-
mien katsottiin muuttuvan pysyviksi, mikäli työttömyys jatkuu pitkään (Siu-
rala 1994, 58). Kuten Kärkkäinen (1995, 10) on todennut, nuorten työttömien
pelättiin ikään kuin sairastuvan ”työttömän tautiin”. Työttömyydestä juontu-
van moraalisen paniikin keskeinen oletus on, että ”joutilaisuus” rapauttaa
varsinkin nuoren työmoraalia: suoraan koulusta työttömiksi jäävät nuoret
passivoituvat ja eristyvät sosiaalisesti sekä alkavat hyväksyä työttömänä
olemisen todellisena vaihtoehtona.
Vaikka työttömyyttä ei pidetä enää yksiselitteisesti syrjäytymistä indikoivana
tekijänä 52 , uhkapotentiaali tuskin on kokonaan hävinnyt hyvinvointivaltion-
kaan aikakaudella. Esimerkiksi työpajatoiminnan taustalla elää vahvana käsi-
tys työstä yksilön yhteiskuntaan kiinnittymisen ja identiteetin rakentumisen
keskeisenä elementtinä. Tämä näkemys korostuu erityisesti puhuttaessa työn
ulkopuolella olevista nuorista. Heidän kohtaamansa toimettomuus ja tyhjä
tila ovat jotain, joka altistaa yhä uusille uhille, kuten päihteille ja ei-
toivottaville vertaissuhteille. Samalla työmarkkinallinen ja sosiaalinen syrjäy-
tyminen rinnastetaan toisiinsa.
Työtön nuori on paitsi työn myös virikkeellisen vapaa-ajan ja rakentavien
sosiaalisten suhteiden tarpeessa. Työttömän nuoren
elämäntilanteen parantaminen onnistuu parhaiten, jos työllistämistoimiin
voidaan kytkeä ohjaus nuorta kiinnostavien harrastusten,
nuorisojärjestöjen ja positiivisia vaihtoehtoja tarjoavien
vertaisryhmäkontaktien pariin. (STM 5:2003)
52 Valtakunnallisten nuorisobarometrien tuloksia vuosina 1994–2002 arvioinut Saarela (2004)
toteaa, ettei työttömyys näytä heikentävän nuorten koulutususkoa tai koulutushalukkuutta.
Esimerkiksi vuonna 2002 haastatteluhetkellä työttömänä olleista nuorista 92 prosenttia uskoi
koulutuksen parantavan olennaisesti työnsaantia. Vuonna 1994 vastaava luku oli 83 prosenttia.
Työn arvostusta ja työttömyyteen suhtautumista mittaavan väitteen ”Ottaisin mieluummin
tilapäistäkin työtä kuin eläisin työttömyysturvalla, jos käteen jäävä tulo olisi yhtä suuri”
kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli vuonna 2002 86 prosenttia vastanneista.
134