PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

Tässä tutkimuksessa sitoudutaan edellä kuvatun Riessmanin erottelun kol-
manteen lähestymistapaan narratiivisuuden näkyessä seuraavina erilaisina
asioina:
(1) Narratiivisuus näkyy tavassa ymmärtää ihmisen kokemusmaailman
rakentumista prosessina, jossa aiemmat kokemukset vaikuttavat sii-
hen, miten uusia kokemuksia tulkitaan ja ymmärretään. Narratiivit
ovat Brunerin (1986) mukaan ihmisen tärkeimpiä tapoja muodostaa
merkityksiä elämäntapahtumista ja yksi keskeinen tapa representoida
kokemuksia. Erityisesti minua kiehtoo narratiivisessa tutkimuksessa
kertojan näkökulman ymmärtäminen, hänen äänensä kuuleminen. Ku-
ten olen aiemmin todennut, oletan että työ- ja yksilövalmentajien ään-
ten puhuvan myös virallisista asiakirjapuhetta vastaan tai toisaalta
asettuvan dialogiin sen kanssa.
(2) Narratiivisuudella haluan korostaa haastattelemisen tapaa, haastatte-
lun luonnetta kerronnallisena haastatteluna, millä Hyvärinen ja Löyt-
tyniemi (2005, 191) viittaavat siihen, että tutkija pyytää kertomuksia,
antaa tilaa kertomiselle ja esittää sellaisia kysymyksiä, joihin olettaa
saavansa vastaukseksi kertomuksia (ks. myös Mishler 1986).
(3) Narratiivin käsitteellä haluan korostaa aineiston kerronnallista luon-
netta. Valitsemalla narratiivin käsitteen haastattelun sijaan haluan ko-
rostaa näkemystäni todellisuuden luonteesta. Käsite tarina viittaakin
juuri ihmisen mielen sisäiseen tapaan hahmottaa elämää ja maailmaa
(Wiltshire 1995). Tarina on ihmisen kokemus, joka ei kuitenkaan vält-
tämättä avaudu koskaan sellaisenaan ulkopuoliselle. Haastattelut ker-
rotaan tietyssä tilanteessa, tiettyä tarkoitusta varten. On olemassa mo-
nenlaisia tapoja kertoa tarinaa ja useampia kertomuksia kerrottavana.
Siten on syytä lähestyä haastatteluja narratiiveina, huomioiden niiden
kerronnallinen luonne. Haastateltavien kertomukset ovat tarinoita, ei-
kä niitä siten voi lukea ”tosina” kertomuksina, siitä, mitä todella on ta-
pahtunut.
71