PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

työntekijän silmin. Ja katsosin että tää meidän ohjenuora tulee
sieltä…et kun tässä on tätä parikyt vuotta seurannut niin tosiaankin,
kun ei edes ministeritasolla pystytä päättämään, mitä
tämä on. Elikkä siellä on kaikki opetusministeriö, sosiaali- ja
terveys- sekä työhallinto takana. Että miä nyt kuitenkin nuorisotyöntekijänä
kallistuisin siihen, että tää ois kuitenkin
enemmän semmosta ihmisten tukemista ja kasvatuksellista
toimintaa, että tämä ei ole mitään pelkkää työllistämistä.
(N/1)
Valmentajien työsuhteiden määräaikaisuuden on katsottu myös estäneen
paitsi sellaisen yhtenäisen ammattikunnan muotoutumisen, joka jakaisi yhte-
näisen näkemyksen työn sisällöistä ja työorientaatiosta, myös olevan merkit-
tävä este työpajatoiminnan kehittämiselle. Valmentajien ongelmallisesta ase-
masta on keskusteltu työpajatoiminnan alkuajoista lähtien (esim. Laakso
2001, 5). Haastattelupuheessa korostetaan valmentajien – samoin kuin nuor-
ten – jatkuvaa vaihtuvuutta uhkana työpajan sisäisen rytmin ylläpitämiselle.
Lyhyen työjakson ongelmaksi mainitaan yleisesti se, että toimintaa ei kyetä
riittävän määrätietoisesti kehittämään lyhyellä aikavälillä. Nuorten tavoin
myös henkilöstö on sosiaalistettava pajamaailmaan. Erään kuvauksen mu-
kaan ensimmäinen puoli vuotta uudella valmentajalla menee työn opettele-
miseen, keskimmäinen vuosi on intensiivistä työskentelyjaksoa ja viimeinen
puoli vuotta on ”jäähdyttelyä”(ks. Nyyssölä 1999a, 31). Pietikäisen (2001, 50)
tutkimuksessa valmentajat korostivat määräaikaisuuden haittapuolia nimen-
omaan tiedon siirtämisen ja yhteistyöverkostojen rakentamisen näkökulmas-
ta. Uuden työntekijän perehdyttäminen vie aikaa, ja ympäristöön luodut toi-
minnallisuuteen liittyvät kontaktit ovat vaarassa kadota, ellei vakituinen
valmentaja ole turvaamassa niiden jatkuvuutta.
Et jos aatellaan, et meillä on 21 vuotta ollut pajatoimintaa niin
henkilökunta on vaihtunut hirveesti. Et henkilökunta sitä pajatoimintaa
on muokannut sillä tavalla, että jokainen on antanut
aina sen kahden vuoden panoksensa siihen. (N/1)
167
Mut toisaalta se on harmi sinänsä, siitä on puhuttu pitkään ja siitä
tullaan puhumaan pitkään ja sitä tullaan puhumaan siihen asti
kun kaikki ohjaajat on vakinaisia. Et se toiminta ei kumminkaan
kehity pajaosastoilla, koska se pajakohtanen ohjaaja pystyy olemaan
maksimissaan sen kaks vuotta. Se kehittää sitä omaa toi-