PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

nuorille yhteiskuntaan integroitumisen viitekehyksessä: [työpajojen tavoit-
teena on]…opettaa nuorille sellaisia sosiaalisia, elämänhallinnallisia, opiske-
lun ja työnteon kannalta tarpeellisia taitoja, että nuoret sijoittuisivat pajajak-
sojen jälkeen koulutuksiin tai saisivat työpaikan (STM 5:2003).
Työpajojen nuorten syrjäytyminen on syrjäytymistä paitsi palkkatyöstä myös
elämänhallinnasta, joka sekin tulee tulkituksi työyhteiskunnan viitekehykses-
sä: elämänhallinta on erilaisten työelämävalmiuksien puuttumista, joiksi las-
ketaan ainakin säännöllinen elämäntapa, toimeliaisuus, tulevaisuuden suun-
nittelu sekä työelämän aikarytmin ja pelisääntöjen kuuliainen noudattami-
nen. Työpajojen asiakirjoissa hyvä elämä ja elämänhallinta rinnastetaan suju-
vasti toisiinsa. Työpaja tuottaa hyvää oloa, joka on yhtä kuin parempi arjen-
hallinta.
183
Työpajatoiminnan tulee olla valmennettavan itseohjautuvuuden
ja koko elämänlaadun parantuminen. Tavoitteeksi voidaan määritellä
myös sosiaalipedagogisesti subjektin hyvä elämä. Nuorten
työpajojen työ ja toiminta on silloin eettisesti hyvää, kun se yksilön
ja yhteiskunnan kannalta tuottaa inhimillisesti hyvää oloa.
Valmennettavien kohdalla se tarkoittaa mm. parempaa arjenhallintaa.
(Työpajan asiakirja)
Elämänhallinnan tavoittelu kiteytyy myös itsekuriksi ja pitkäjänteisen suun-
nittelun suosimiseksi ”tässä ja nyt” elämänasenteen sijaan.
Ja sit toinen on, jollain tavalla tuntuu, että on ikäluokkia, joilla on
hämärtynyt käsitys siitä, että mitä se normaali arki on, jotka ei oo
nähny kotonakaan sitä, jos ajatellaan, mitä on ollu laman aikaan
kotiympyrät ja sen jälkeen ei oo välttämättä nähny sitä perinteistä
kaavaa, et aamulla mennään töihin tai tiettyyn aikaan aina
mennään töihin, tehään säännöllistä työtä… Se on jotenki vaikuttanu
siihen, että siitä seuraa tää tämmönen näköalattomuus. Kun
ei osata tehä suunnitelmia kuukautta pitemmälle, osa edes viikkoa
pitemmälle. Niin kyl ne ongelmat siinä vaiheessa rupee sit
kasautumaan. (N/3)
Itseohjautuvuudesta ja tulevaisuuden suunnittelusta, elämän hallussa pitämi-
sestä näyttää laajemminkin tulleen modernissa yhteiskunnassamme arvo, jota
ei juurikaan kyseenalaisteta (Jordan & Jordan 2000). Suurpään (1996, 52–53)