PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

Luvussa 5 kuvatussa työpajatoiminnan yhteiskunnallisen tehtävän jäsennyk-
sessä korostui aktiivisen kansalaisuuden ihanne, joka näyttäytyi palkkatyö-
hön sosiaalistumisena tai yhteiskunnallisiin instituutioihin kiinnittymisenä.
Työpajapuheesta löytyy kuitenkin myös teemoja, joissa aktiivisuutta ja yh-
teiskuntaan liittymistä ei korosteta työn ensisijaisina lähtökohtina ja tavoittei-
na, vaan tilaa haetaan sellaiselle tulkinnalle, että jokaisella nuorella on arvo
yksilönä sinänsä, eikä sille voida asettaa ehtoja. Tällaiset teemat nousivat
esiin lähinnä työpajojen yleistä kasvatus- ja ohjaustehtävää korostavassa pu-
heessa.
Kasvatustehtävä näkyy työpajan arjessa usein huolenpitosuhteena, jonka yti-
menä korostuu se, että nuoret eivät kaikissa tilanteissa ja kaikissa siirtymä-
vaiheissa välttämättä selviä omillaan, vaan tarvitsevat kokonaisvaltaista apua
ja tukea. Huolenpitoa tarvitaan silloinkin, kun elämänkulku ei näytä suunni-
telmista huolimatta etenevän odotusten mukaisesti. Huolenpitosuhteessa ote-
taan siten kantaa myös työpajojen julkilausuttuun tehtävään tilapäisinä inter-
ventioina: kaikkien nuorten kasvuvauhti ei puristu siihen puoleen vuoteen,
joka usein on pajajakson kesto, vaan he tarvitsisivat pidempiaikaisen paikan
kerätä voimia seuraavaa ponnistusta varten. Huolenpitosuhteessa valmenta-
jat näkevät itsensä ennen kaikkea ”isällisinä”, ”äidillisinä” ja välittävinä oh-
jaajina.
Kyllähän myö varmaan jollain viisiin monellekin näille ollaan
jonkinsorttinen isähahmo. Monella ei esimerkiksi isää oo ollut
läsnä siinä perheessä. Et kyllähän se väistämättä tulee meille se
rooli. (M/12)
Ehkä vähän semmonen äidillisen roolin oon ottanu tonne nuoril-
le. (N/7)
164