PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

4.5 Kontekstuaalisuudesta intertekstuaalisuuteen
Kaikella puheella on aina omat reunaehtonsa. Siten tässä yhteydessä on olen-
naista pohtia seuraavia kysymyksiä: Kuka tai ketkä asiakirjoissa puhuvat?
Miksi ja kenelle niitä tuotetaan? Kenelle haastattelupuhe esitetään? Mistä
puhutaan ja kirjoitetaan ja mistä jätetään puhumatta ja kirjoittamatta?
Työpajaa koskevan aineiston analyysin ja tulkinnan kannalta keskeisiä käsit-
teitä ovat kontekstuaalisuus ja intertekstuaalisuus. Kontekstuaalisuudella
viittaan kriittiseen diskurssianalyysiin nojautuen siihen, että esimerkiksi työ-
pajoja koskevat tekstit eivät ole autonomisia tuotteita, vaan ne ovat osa mer-
kityksenantoprosessia (ks. Fairclough 2004). Tästä näkökulmasta analyysini
kohteena ei siis ole mikä tahansa puhe, vaan tietyistä institutionaalisista ase-
mista käsin esitettävä puhe, millä tarkoitan sitä, että puheeseen ovat vaikut-
taneet tietyt yhteiskunnalliset tehtävät. Niin asiakirjat kuin haastattelutkin
edustavat erilaisia puhujapositioita ja niissä tavoitellaan eri asioita. Instituuti-
ot rakentavat itseään tekstuaalisten tuotteiden avulla ja niiden kautta. (Raita-
kari 2006, 47; Juhila 1993.)
Työpajaa koskevat asiakirjat ovat osin tietoisten sekä tiedostamattomien pro-
sessien osa. Niiden muotoutumiseen ovat vaikuttaneet useammat keskenään
vuorovaikutuksessa olevat yhteiskunnalliset toimijat, joilla saattaa olla kes-
kenään sisäisesti ristiriitaisia näkemyksiä (ks. Väisänen 2005, 10). Fair-
cloughin (1989, 43–44) mukaan kyse ei ole kuitenkaan varsinaisesti yhteis-
kunnallisista valtaintresseistä, vaan niin sanotusta diskursiivisesta vallasta.
Esimerkiksi neutraaleina pidetyt komiteamietinnötkään eivät synny tyhjiössä,
vaan niissä kiteytyy pienoiskoossa koko yhteisön ja kulttuurin kuva siitä, mil-
lainen on ”kunnon kansalainen” ja mitä hänen pitää osata.
Analysoituja asiakirjoja on myös tuotettu moniin eri tarkoituksiin. Joissain
dokumenteissa tarkoitus on julkilausuttu – esimerkiksi valtionavustusohjeet
on kirjoitettu ohjaamaan ja säätelemään rahanjakoa. Tämä tarkoittaa, että
työpajojen on hyvä huomioida valtakunnalliset painotukset paitsi toiminnas-
78