PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

analyysitapani kiinnittyy lähinnä kriittiseen diskurssianalyysiin. Näin siitä
huolimatta, että en kuitenkaan lähtökohtaisesta oleta löytäväni työpajapu-
heesta erilaisia valta- ja alistussuhteita. Tekstin erittelyä esitän ainoastaan
niissä kohdin, joissa tarkoitukseni on osoittaa tekemieni tulkintojen olevan
yhtäpitäviä tekstin ominaisuuksien kanssa. Pienimpänä analyysia ohjaavana
kontekstina käytän tekstin mikrokontekstia (yksittäinen sana, virkkeen ja
tekstikappaleen rakentuminen).
Potter ja Wetherell (1987, 5; 35) liittävät kieleen ja kielenkäyttöön kolme läh-
tökohtaoletusta, jotka ohjaavat kriittisen diskurssianalyysin tarjoaman väljän
kehyksen ohella lähestymistapaani. Ensinnäkin, kielenkäytöllä on erilaisia
funktioita informaation siirtämisen funktion lisäksi eli kieltä käytetään eri
tavoin pyrittäessä erilaisiin päämääriin. Esimerkiksi viranomaiset ja työ- ja
yksilövalmentajat voivat käyttää työpajapuhetta oman toimintansa ja päätös-
tensä oikeuttamiseen tai esimerkiksi toiminnan kohteeksi asettuvien nuorten
kontrollointiin. Toiseksi, näiden funktioiden myötä diskurssit vaihtelevat eli
diskursseille on ominaista kielellisten variaatioiden runsaus ja monimuotoi-
suus. Kielen avulla voidaan siis kuvata samaa ilmiötä monella tavalla ja sa-
malla rakentaa erilaisia versioita todellisuudesta. Tämä tarkoittaa tutkimuk-
sessani sitä, että oletan samanaikaisesti elävän useita erilaisia työpajadiskurs-
seja, joita käytetään tilanteittaisesti ja osin päällekkäin. Kolmanneksi, kieli ja
kielenkäyttömme konstruoituu olemassa olevista kielellisistä resursseista.
Diskursiivisia resursseja ja niiden järjestelmiä on kutsuttu repertuaareiksi.
Repertuaarien avulla ihmiset konstruoivat versioita sosiaalisesta maailmasta
tiettyjä tarkoituksia varten tietyissä sosiaalisissa tilanteissa. Eri toimijoiden
puheesta on siis oletettavasti löydettävissä erilaisia repertuaareja työpajojen
kuvaamiseen.
64