PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

Ensimmäiset aihetta koskevat tutkimukset ilmestyivät 1990-luvun alussa.
1995 ilmestynyt Nuori työtön. Itkijä, katsoja vai ratkaisija -teos (Paakkunai-
nen 1995) kuvaa ja myös osaltaan rakentaa nuorisotyöttömyyden kulttuurista
ajankuvaa. Nuorisotyöttömyys nähtiin tuolloin enemmän määrällisenä kuin
laadullisena ongelmana. Teoksessa nuorisotyöttömyyttä jäsennetään työn
puutteesta johtuvana ilmiönä, johon työpajat voivat osaltaan vastata tarjoa-
malla työtä. Työttömyyden ja erilaisten elämänhallinnan ongelmien keskinäi-
nen suhde piirtyy yksisuuntaisena esiin. Esimerkiksi nuorten työttömien
päihteiden käyttö näyttäytyy pikemminkin seurauksena pitkittyneestä työt-
tömyydestä kuin yhtenä nuorisotyöttömyyden syihin liittyvänä ilmiönä
(Kärkkäinen 1995, 11). 1990-luvun puolivälissä työpajasta ei vielä ollut hallin-
nollista tai legitiimiä määritelmää, vaan sitä haettiin erilaisissa tutkimuksissa.
Aaltojärven ja Paakkunaisen (1995, 111) tekstissä kiteytyy oivallisesti 1990-
luvun ajan henki: Työpajoja ei ole tarkoitettu askarteluyhteisöiksi, puuhailu-
pajoiksi, vaan pajassa tehdään mm. asiakkaiden tilaustöitä. Työtehtävien ta-
voitteena on alan ammattitaitojen oppiminen.
Työpajaa koskevien tutkimusten keskiöön ovat usein asettuneet työpajoilla
työskennelleiden nuorten kokemukset. Työpajojen toiminnan ansiot nuorten
tukemisessa on vahvasti todennettu monen tutkijan toimesta (mm. Paakku-
nainen 1995; Virtanen 1998; Karjalainen 1999; Nyyssölä 1999a). Paakkunaisen
(1995, 37–40) tutkimuksessa nuoret korostivat työpajaa ainutlaatuisena am-
matillisten taitojen harjaannuttamisen ympäristönä. Työpaja tosin rinnastet-
tiin vahvasti paitsi palkkatyöhön, myös työvoimatoimiston velvoitetyöhön ja
työvelvollisuuteen, olivathan nuoret tuolloin työpajoilla lähes aina työllistet-
tyinä. On kuitenkin todettava, että velvollisuusulottuvuus ei jäänyt nuorten
kokemuksissa päällimmäiseksi, vaan pajan palkkatyömäisyys vahvisti nuor-
ten ammatillisia valmiuksia ja lisäsi motivaatiota työn etsimiselle.
Söderlund (1995, 106) on ajanjakson työpajatoiminnasta todennut, että erityi-
sesti niille työttömille, jotka olivat viettäneet työpajalle työllistymistään edel-
tävän ajanjakson kotona odottaen ja turhautuen, kasvoi työpajajakson aikana
voimakas tarve organisoida tulevaa työttömyysaikaansa, etsiä mielekästä te-
kemistä ja parantaa mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla. Työllistäminen tar-
31