PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

ajatuksen toiminnasta että olevan merkityksen tuottamisen muoto. Sosiaali-
sesti tuotetut, ryhmiin, yhteisöihin ja yhteiskuntiin kiinnittyvät diskurssit
merkityskokonaisuuksina jäsentävät ihmisten käsitystä itsestään, maailmasta
ja elämästä. Kuten Popkewitz (1998, 135–136) huomauttaa, diskurssit eivät ole
vain kommunikoinnin keinoja, vaan todellisuuden periaatteita rakentavia
kulttuurisia ja poliittisia käytäntöjä.
Sekä asiakirja- että haastatteluaineistoon soveltamani diskursiivisen lukuta-
van avulla pyrin selvittämään, miten eri toimijat jäsentävät käsityksiään työ-
pajatoiminnasta eli millaisia erilaisia työpajatodellisuuksia on olemassa. Pyrin
tekemään näkyväksi työpajapuhetta erittelemällä niitä retorisia käytäntöjä,
joilla työpajatoimintaa määritetään ja legitimoidaan. Kysymys on siten dis-
kurssianalyysille tyypillisten kulttuurisesti tarjolla olevien puhetapojen etsi-
misestä.
Diskurssianalyysia kuvataan usein selvärajaisen analysointimenetelmän sijas-
ta väljäksi teoreettiseksi ja metodologiseksi viitekehykseksi, perspektiiviksi,
jossa on hyvin monenlaisia yksittäisiä tutkimusmetodeja ja tekniikoita, jotka
riippuvat tutkimuksen tavoitteista, tehtävistä ja ongelmista ja joka kehittyy ja
muuttuu jatkuvasti (Eskola 1991). Sen sisällä esiintyy sekä useita erilaisia
käsitejärjestelmiä että rinnakkaista ja päällekkäistä käsitteiden käyttöä. Siten
päädyn seuraavassa monille muille diskurssianalyysia soveltaville tyypilli-
seen tapaan (ks. esim. Aapola 1999) erittelemään tarkemmin minun diskurs-
sianalyysiani eli positioimaan tutkimusotteeni erilaisten feminististen, ana-
lyyttisten ja kriittisten makro- ja mikrotason diskurssianalyysitapojen kentäl-
le.
62