PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

toimintakäytäntöjä; kaventavat tai mahdollistavat osallistujien toimintamah-
dollisuuksia, rooleja ja toimijuutta (Raevaara, Ruusuvuori & Haakana 2001,
11; Vehkakoski 2006, 11).
Myös diskurssianalyysia on alettu viime vuosina soveltaa enenevässä määrin
institutionaalisten käytäntöjen analysointiin. Kohteena ovat olleet muun mu-
assa ongelma- ja asiakkuuskategorioiden muotoutuminen ja niistä neuvottelu
auttamistyön vuorovaikutustilanteissa (esim. Raitakari 2006). Diskursiivisen
organisaatiotutkimuksen lähtökohta on, että organisaatio ymmärretään sosi-
aalisissa käytännöissä jatkuvasti todentuvaksi ja uusiutuvaksi prosessiksi.
Tutkimuksissa mielenkiinto ei siten kohdistu ainoastaan siihen, mitä jossakin
organisaatiossa tapahtuu, vaan ennen kaikkea siihen, miten organisaatioissa
toimivat ihmisten yhdessä luovat organisaatiota diskursiivisissa käytännöis-
sä. Tämänkaltainen tutkimustapa, joka hylkää käsityksen organisaatioista
vakiintuneista elementeistä koostuvana systeeminä, ei ole syntynyt tyhjiössä,
vaan osana eri tieteenaloilla tapahtunutta niin sanottua retorista käännettä,
jossa kieli ja ihmisten kautta rakentuva vuorovaikutus on nostettu tarkastelun
keskiöön (Jokinen & Pösö 2000, 36).
Diskursiivisesti instituutiota voi lähestyä kasvokkaisen vuorovaikutuksen
ohella tekstien kautta. Nämä tekstit voivat olla esimerkiksi ammattilaisten tai
asiakkaiden kirjoittamia. Näillä teksteillä on oma keskeinen roolinsa esimer-
kiksi ammatillisten auttamistyön käytäntöjen muovaajina ja kommunikatiivi-
sen merkityksen rakentajina. Instituution tavoittaa siis ammattilaisten ja asi-
akkaiden välisistä keskusteluista, ammattilaisten keskinäisistä kohtaamisista
ja niissä tuotettavista asiakirjoista. Vuorovaikutteinen instituutioiden tutki-
mus perustuu ihmisten toimintaa korostavalle instituutiotulkinnalle. Koh-
taamisissa osapuolet suorittavat institutionaalisia tehtäviä ja tulkitsevat insti-
tuutioiden asettamia reunaehtoja tilannekohtaisesti. (Raitakari 2006, 27.)
57