PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

da tietoa tutkimuksen kohteesta. Hän katsoo että se, että asiakirjat on laadittu
virkavastuulla, sinällään lisää niiden luotettavuutta ja tosiasialuonnetta, siitä-
kin huolimatta, että niissä kerrotaan asioista siten kuin niitä laatineet ovat ne
kokeneet. Niiden on katsottu sisältävän ”kovaa faktaa”, instituution totena
pitämää käsitystä asian luonteesta (Kääriäinen 1995, 25). Samoilla linjoilla
ovat Mäenpää ja Törrönen (1996, 15–16), jotka pitävät asiakirja-aineiston etu-
na sitä, että sitä ei ole tuotettu tutkimuskäyttöön, jolloin sen voi katsoa anta-
van autenttista tietoa, jota voidaan hyödyntää tutkimuksellisesti.
Toisenlaisiakin näkemyksiä asiakirjoista löytyy. 1990-luvulta alkaen vah-
vemmin korostunutta näkemystä asiakirjoista sosiaalisina tuotteina on nimi-
tetty myös kielelliseksi, narratiiviseksi tai konstruktivistiseksi käänteeksi. Kä-
sitteillä on kuvattu paradigman muutosta realismista relativismiin, jonka
myötä tekstien tutkimuksessa alettiin tekstin sisäisten tekijöiden ohella kiin-
nittää huomiota tekstin argumentaatioon, kontekstiin sekä sosiaalisuuteen
liittyviin piirteisiin. Esimerkiksi kriittinen tekstintutkimus kiistää tekstien
autonomisuuden ja tarkastelee tekstejä prosessinäkökulmasta, jolloin niitä on
tulkittava aikaan ja paikkaan sidottuna viestintänä, josta on luettavissa eri
yhteisöjen sosiaalisia ja ideologisia käytänteitä. (Väisänen 2005, 1.) Myös Cor-
betta (2003, 207) toteaa dokumenttien tarjoavan objektiivisen todellisuuden
sijasta ”virallisen” representaation siitä; kieli tai teksti ei koskaan heijasta so-
siaalista todellisuutta neutraalisti, vaan teksti on samalla sosiaalisen todelli-
suuden tuote ja tuottaja.
Valitsemalla asiakirjoihin diskursiivisen lähestymistavan nojaudun Mac-
donaldin ja Tiptonin (1993, 188–189) näkemykseen siitä, että objektiivisiksi
lausumiksi ja todellisuuden kuvaamiseksi tarkoitetut dokumentit ovat myös
sosiaalisesti tuotettuja sosiaalisia tuotteita. Työpajatoimintaa kuvailevat do-
kumentit eivät siten vain kuvaile todellisuutta, vaan ne samalla rakentavat
sitä aktiivisesti. Tarkastelen viranomaisten tuottamia asiakirjoja siten, että ne
edustavat hallinnon virallista kantaa ja ovat julkista, institutionaalista ja legi-
tiimiä (työpaja)puhetta (ks. Silverman 1993, 133), josta Herrasen (2003, 16–17)
käyttämä julkipuheen käsite määrittää työpajojen diskursiivista tilaa ja sen
67