PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

148
tenkin kynän pyörittämistä, et kuitenkin se nuoren kanssa oleminen
ja keskustelu on tärkeintä. Siinä se. (M/11)
Et kyllä meidän täytyy oikeesti olla näiden nuorten kanssa, et ei
me voida linnottautua johonkin koppiin täyttelemään papereita
ja kurkkimaan niitä nuoria sieltä. (M/12)
Työpajan nuori tulee usein määritellyksi auktoriteettivastaisuuden kautta
(esim. Hilpinen & Kokkonen 2004), mikä tarkoittaa, että nuori on usein koh-
dattavissa ainoastaan epävirallisesti ilman auktoriteettia. Epävirallisuus tulee
siten tulkituksi suhteessa kontrolliin ja vallankäyttöön, jotka ovat yksi keskei-
simmistä työ- ja yksilövalmentajia itseään puhututtavista asioista. Seuraavis-
sa katkelmissa käydään kamppailu työn toteuttamisen raameista ja nuoren
elämään puuttumisen oikeutuksesta:
Se puuttuminen on vaikeeta. Itelle pitää aina välillä muistuttaa,
että oikeesti nää pajalaisetki on monet aikusia. Saattaa olla jopa
saman ikäsiä kun itse. Sitä pitää varoo. (M/5)
Että meidän tehtävä on kunnioittaa heidän yksilöllisyyttään ja itsenäisyyttään.
(N/1)
Vaikka nuorten ongelmana katsotaan olevan rajattomuus esimerkiksi ajan-
käytössä ja elämänhallinnassa ja heidän todetaan tarvitsevan kuria ja ryhtiä
elämäänsä, valmentajat eivät halua toimia rajojen asettajina, vaan nuorten ja
valmentajien välillä halutaan säilyttää aito solidaarinen tasa-arvo. Hassinen
(2004, 13) perustelee tätä sillä, että valmentajat joutuvat itsekin sietämään vi-
rallisen järjestelmän taholta aliarvostusta ja väliaikaisuuden vähemmän mo-
tivoivaa ilmapiiriä, mikä luo tiettyä yhteiskunnalliseen asemaan kiinnittyvää
samankaltaisuutta nuorten kanssa. Haastattelupuheessa työpaja rakentuu
vapaana, informaalina ja yhteisöllisenä tilana, jossa keskeisiksi arvoiksi ra-
kentuvat humaanisuus, solidaarisuus sekä tasa-arvoisuus ja jossa kunnioite-
taan kaikkien pajatoiminnassa mukana olevien yksilöiden mahdollisuutta
olla mukana määrittelemässä ja arvioimassa työtään (ks. Paakkunainen 1995,
11).