PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu
PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu
PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
tituutioissa opimme, mikä kulttuurisesti edustaa kunnon kansalaisuutta ja<br />
toivottavaa elämäntapaa. Nuoruuteen liittyy kulttuurinen odotus kasvami-<br />
sesta ja edistymisestä: nuorten tulisi opiskella, saada työpaikka ja perustaa<br />
perhe. Tuohon kulttuuriseen sääntöön liittyvät monet viralliset vaatimukset,<br />
jotka tiukentavat kulttuuristen normien sitovuutta. Hyvänä esimerkkinä voi-<br />
daan pitää työmarkkinatukeen 1990-luvulla tehtyä muutosta, jonka jälkeen<br />
toisen asteen koulutuksen hankkimisesta on tullut entistä enemmän myös<br />
virallistettu vaatimus aikaisemman kulttuurisen velvollisuuden lisäksi. Nuor-<br />
ten siirtyminen lapsuudesta vastuulliseen aikuisuuteen on siten vahvasti<br />
kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ilmiö. (Hurrelmann 1989).<br />
Nuorten elämänhallintaa tuotetaan ensisijaisissa ja toissijaisissa kasvatusinsti-<br />
tuutioissa. Ensisijaisista kasvatusinstituutioista suomalaislasten ja –nuorten<br />
elämässä keskeisin lienee peruskoulu, joka paitsi antaa valmiuksia ja sosiaa-<br />
listaa myös sopeuttaa sekä kontrolloi lapsia ja nuoria (ks. Laine 2000). Myös<br />
esimerkiksi järjestöt ja kirkko toteuttavat tätä kasvatustehtävää omien toimin-<br />
tamuotojensa kautta. Toissijaisissa kasvatusinstituutioissa, esimerkiksi lasten-<br />
suojelussa sekä sosiaalitoimen ja työhallinnon erilaisissa projekteissa nuorten<br />
elämänhallintaan puututaan voimakkaammin ja samalla nuori määrittyy eri-<br />
tyisiä interventioita tarvitsevaksi ”erityisnuoreksi”. Nuorten elämänhallintaa<br />
tukevat instituutiot voidaan siis jakaa karkeasti yleisen tai korjaavan tehtä-<br />
vänsä mukaan. (vrt. Paju & Vehviläinen 2001; Raitakari 2006, 272.)<br />
Instituutioita kuvaavien määritelmien valossa on perusteltua kysyä, mikä<br />
tekee työpajasta instituution vai voidaanko työpajaa ylipäätään tarkastella<br />
instituutiona. Työpajan, kuten minkä tahansa organisaation, organisoitumi-<br />
sessa on erilaisia vaiheita, joihin voidaan Kuoppalan (2001, 41) mukaan liittää<br />
erilaisia institutionalisoitumisen asteita. Institutionalisoitumisen aste määräy-<br />
tyy sen mukaan, kuinka hyvin organisoituminen on saavuttanut legitimitee-<br />
tin eli tullut ympäristössään yleisesti hyväksytyksi ja tunnetuksi. Mitä korke-<br />
ampi institutionalisoitumisen aste on, sitä suurempi on se legitimaatio ympä-<br />
ristössään.<br />
48
Change language