''Olen tehnyt parhaani”

Perheen ensisijaistaminen johti virkauralleYksityiseen ja perheeseen liittyvät syyt eivät aiempien tutkimusten mukaanole vaikuttaneet mainittavasti naisten tai miesten hakeutumiseen virkauralle(Vartola & af Ursin 1987, 78–81). Mutta naiset ovat otaksuneet julkisen hallinnontarjoavan yrityksiä paremmat lähtökohdat työn ja perheenyhdistämiselle (Sinkkonen & Hänninen-Salmelin 1989, 47). Joka kolmannentutkitun virkauran valintaan vaikuttivat perhesyyt. Yksityisen säädellessätutkittujen ansiotyötä rajautuivat työpaikan valinnan vaihtoehdot perheenkotipaikkakunnalle tai lähiseuduille. He valitsivat olosuhteiden sanelemana,”vapaaehtoisesta pakosta” (VTM, apulaiskaupunginsihteeri).104Lähes heti valmistuttuani tulin valituksi nykyiseen virkaani tässä kaupungissa....Valmistuttuani ... tarkentui yhä selvemmin, että haen työpaikkojanimenomaan ...:n seudulta, koska mieheni (tuolloinen pitkäaikainenpoikaystäväni) oli saanut hyvän työpaikan täältä. 1981 oliuseita hallinnollisia, johtavassa asemassa olevia virkoja haettavanakaupungissamme. Yksi tärppäsi. (YTM, henkilöstösihteeri, kaupunki)Kyse saattoi olla puolison työn ensisijaistamisesta tai perheen ja parisuhteenasettamisesta muun edelle. Tutkitut olivat olleet valmiita suuriinkiinmuutoksiin ja henkilökohtaisiin uhrauksiin elämänkokonaisuuden hallinnanja eheyden vuoksi:Siirtyminen uralla taaksepäin 1990 perhesyistä oli todella rankka ratkaisu.Solmin avioliiton kuopukseni isän kanssa vuonna 1988 ja hänenhartaasta toiveestaan ja kun sattumalta avautui virka hänen paikkakunnallaan1989, siirryin pitkin hampain mieluisasta virastani kaupunginsosiaali ja terveysjohtajana (läänin sosiaalitarkastajaksi , HK). Uudessa-vanhassavirassani en ole kokenut voivani hyödyntää kokokokemusvarastoani. (VTM, kehittämispäällikkö, valtion virasto)Elämänkokonaisuuden huomioon ottaminen rajoitti tutkittujen mahdollisuuksiatyöelämässä sulkien muita vaihtoehtoja ja työtilaisuuksia. Heillävapaus oman elämän suunnitteluun ei toteutunut, vaan he tekivät valintansapakottavissa olosuhteissa. Silti he eivät valittaneet vapaudenkapenemista, vaan sopeutuivat tilanteeseen. Naisille tunne ja tietoisuus itsenäisyydestäänja valinnan vapaudestaaan on tärkeämpi, kuin niiden käyttäminen(Rajahalme 1996, 128).Aineistossani naiset toimivat yksin etsiessään paikkakunnalta, jonne perheoli aviomiehen työn vuoksi sijoittunut. He eivät käyttäneet hyödykseenpuolisoaan tai hänen suhdeverkkoaan. Myös naisjuristi menettelevät näin(Silius 1992, 132–135). Naiset, joiden aviomies oli seurannut vaimoaan tä-