''Olen tehnyt parhaani”

Omaelämäkertojen sisällön tarkasteluaAineistoni omaelämäkertojen teksteillä on syntyhistoriansa. Niiden kirjoittaminenon edellyttänyt elettyä elämää, johon on sisältynyt työura julkisessahallinnossa. Tutkimukseni omaelämäkertoja ei ole laadittu omaehtoisesti pelkästäkirjoittamisen halusta, vaan tutkijan aloitteesta tutkimuksen tarpeisiin.Kyse ei silti ole ollut vain tutkimuksen edistämisestä, vaan kirjoittaminen onollut merkityksellistä myös kirjoittajille. Tutkimuksen edistämisen ohellakirjoittajilla on ollut muitakin tarkoitusperiä. Osa heistä arvioi itselleen pitkäävirkauraansa, sen huippuhetkiä ja aallonpohjia, mutta myös arkista, tasaistapuurtamistaan. Jokunen omaelämäkerta oli aiottu lapsille muistoksi.On todennäköistä, että kirjoittajat kertovat elämästään toisin kuin siirtäessäänsitä paperille. Kumpikaan tapa kertoa ei ole toista autenttisempaatai todellisempaa, mutta molemmat ovat sidoksissa tilanneyhteyteensä ja niitäon tulkittava siitä käsin (esim. Silverman 1985, 20–21). Yksilön ikä jaelämäkokemukset vaikuttavat, miten elämästä kerrotaan.Omaelämäkertaa kirjoittava valikoi siihen kirjoittamishetkellä hänelle ajankohtaisia,tärkeiksi ja merkityksellisiksi kokemiaan asioita. Niihin välittyymyös ihmisen elämäntilanne. Osa hallintotieteellisesti kiinnostavista asioistaja ilmiöistä eivät välttämättä ole kirjoittajista merkityksellisiä, joten niitä eiomaelämäkerroissa käsitellä. Omaelämäkerrat ovat sidoksissa aikaan ja paikkaan.1990-luvun alkupuolella julkien hallinto eli talouskriisin, säästöjen jaleikkauksten sekä julkista hallintoa lamasta syyllistävän julkisen keskustelunaikaa. Edessä oli myös julkisen hallinnon saattaminen ”eurokuntoon”Euroopan Unionin jäsenyyttä varten. Kirjoittajat tarkastelivat julkista hallintoaväistämättä tämän suodattimen lävitse.Omaelämäkertaa suunnitteleva yleensä tietää, että on olemassa lausumattomiasääntöjä, sopimuksia ja tapoja, jotka liitetään omaelämäkertaan (Olney1980, 15–16, Makkonen 1993, 9–10, 30.)86Kirjeenne saadessani ensimmäinen ajatukseni oli: ei, valitettavasti tämäei ole minua varten, en ole se hallintovirkanaisen tyyppitapaus, jotatutkija etsii. Minulla on virka, jonka palkkaluokka ehkä jopa hivenenylittää Valtiokalenteriin merkittävän alarajan, mutta mikä on vastuualueenija reviirini virkamiehenä, on jo vaikeammin määriteltäväkysymys. ... Mutta sittenkin, enkö ole toiminut hallinnon parissa jo 20vuotta, kai siitä jotain olen pätevä sanomaan. Ja koska pidän kirjoittamisesta... ja itsestäänhän ihminen aina mieluiten puhuu, en voinutolla tarttumatta tilaisuuteen, palveli se sitten tutkijaa tai ei. (KTM,esittelijä, valtion virasto)Moni omaelämäkerta alkaa samantapaisin perusteluin tai anteeksipyynnöin.Katkelmasta ilmenee kirjoittajalla olleen mielikuvan, kuka voi kirjoittaaelämäkerran ja millainen sen tulisi olla, vaikkei vakiintunutta