''Olen tehnyt parhaani”

ja toimintatavoista. (Silius 1992, 262). Tässä aineistossa nuorimmat 1960-ja 1950-luvulla syntyneet naiset arvioivat sukupuolten tasa-arvon tilan julkisessahallinnossa paremmaksi kuin heitä vanhemmat ja julkisen hallinnonpalveluksessa kauemmin olleet naiset.Tutkituista sukupuolia erottavia ja eriarvoistavia tekijöitä olivat kasvatusja käyttäytyminen. Samat tekijät tulivat esille tutkittaessa suomalaistennaisjuristien asenteita sukupuolten tasa-arvoon (Silius 1992, 261).Aineistossani edelliset tekijät tulivat esiin suhteessa perhevelvoitteisiin, joistanaisilla on yhä päävastuu. Naiset määrittivät vanhemmuuden ja vastuunyksityisestä naisten velvollisuudeksi ja oikeudeksi. Jako julkiseen ja yksityiseenja naisen liittäminen yksityiseen onkin keskeinen työelämääsukupuolistava mielikuva (Korvajärvi & Kinnunen 1996, 235–236).Kotoa opittu malli sukupuolten suhteille oli kahden tutkitun mukaan vaikuttanutheidän toimintatapaansa valtion tai kunnan viranhaltijana:Olen myöhemmin miettinyt, että jäin valtionhallintoon osittain senvuoksi, että minusta tuntui luonnolliselta työskennellä ilmapiirissä, jossanaiset olivat alistetussa asemassa, jossa ei tarvinnut kantaa vastuuta.Kotona olen oppinut, että ... isä kantaa viime kädessä vastuun, koskaon mies. (TM, kamreeri, valtion virasto). Maailma on kuitenkin edelleenmiesten maailma. Minä omalta osaltani olen tottunut heitä palvelemaaninvalidi-isästäni lähtien, joten minusta tuskin on naisasianaiseksi(VTM, apulaiskaupunginsihteeri).Kasvatus ja käyttäytyminen erottivat naiset miehistä. Yksikään vastaajistaei nostanut biologiaa naisia ja miehiä erottavaksi tekijäksi, vaan sukupuoltenerot nähtiin sosiaalisiksi alkuperältään.Aineistoni naiset eivät olleet naisliikkeen ja naistutkimuksen aktiivisiatoimijoita ja seuraajia, mutta olivat kiinnostuneita naiskysymyksestä. Julkisenhallinnon tasa-arvotyö on korostanut sukupuolten muodollista tasa-arvoaja yhdenvertaisuutta sekä lainsäädäntöä keinona saavuttaa sukupuoltenyhdenvertaisuus. Siksi tutkittujen määrittelyt tasa-arvosta painottivat sukupuoltenyhdenvertaisia oikeuksia työelämässä. Samasta syystä he määrittelivätfeminismin ja naisliikkeen kapea-alaisesti. Osa heistä piti niitä liianleimallisina ja kantaaottavina.Naisten toimintavaihtoehtoja naisina valtion ja kuntienjohtajina ja erityisasiantuntijoinaNaisilla on erilaisia tapoja kohdata valtion ja kuntien hallinnon miesvallanmuodot. Periaatteessa naiset käyttävät kolmea vaihtoehtoista strategiaa sel-175