''Olen tehnyt parhaani”

mintaansa, naistietoisuuttaan ja naiskulttuuria. Naiskulttuuri rakentuu arjesta,jatkuvuudesta ja uuden sukupolven kasvattamisesta. Naiskulttuurisuuntauson korostanut naisten erityisyyttä ja erillistä toimintaa sekä sitä, että naisetovat kautta aikojen toimineet yksin ja ryhmässä jonkin puolesta tai jotainvastustaakseen. Suuntaus pitää naisia yhtenäisenä, samoista lähtökohdistatoimivana ryhmänä; itse asiassa valkoisina keskiluokkaisina naisina. Postmodernifeminismi oudoksuu aikaisempia sukupuolen määrittelyjä ja korostaasukupuoleen sisältyviä eroja ja sen moninaisuutta. (Saarinen 1992, 27;Anttonen 1997, 32–39, 110–112.)Yksi tapa jaotella 1970- ja 1980-lukujen naistutkimusta on ryhmitellä seliberaaliin, radikaaliin ja marxilaiseen tutkimukseen (Saarinen 1992, 9; myösCalas & Smircich 1996, 226–229; 231–232). Jaotus kuvastaa kasvukaudennaistutkimusta kertoen myös tutkijoiden tieteenfilosofisista ja teoreettismetodologisistataustasitoumuksista. Jaotusta on sovellettu etenkin anglosaksisellaalueella. Suuntaukset painottavat miesvallan vahvuutta ja pysyvyyttäomasta näkökulmastaan ja tarjoaa keskusteluun omat määrittelynsä sukupuolesta.Harriet Silius (1992, 21–26; ks. myös Rantalaiho 1988, 36–40) on tarkastellutnaistutkimuksen vaiheita lähtökohtanaan sukupuolen määrittelyt. Hänon erottanut• sukupuoliroolien tutkimuksen,• keskustelun sukupuolesta sosiaalisena ja biologisena ja• keskustelun sukupuolesta suhteena ja prosessina.Tarkastelen lähemmin näitä kolmea tapaa käsitteellistää sukupuolta, koskapidän niitä hedelmällisinä hallinnon naistutkimuksen kehityskaaren janykytilan ymmärtämiseksi. Luvun lopuksi erottelen tasot, joilta sukupuoltatarkastellaan.Sukupuoliroolien tutkimusta kutsutaan Pohjoismaissa tasa-arvotutkimukseksi.Se käynnistyi humanistisen tai tasa-arvofeminismin tuotua1960-luvulla naisten asemaa koskevaan keskusteluun sukupuoliroolit. Sukupuoltenrooleja jäsentävä Pohjoismainen sukupuolirooliteoreettinen keskusteluoli 1960-luvulla kansainvälisesti edistyksellistä. Tasa-arvotutkimuksenedelläkävijöitä ovat Elina Haavio-Mannila, Harriet Holter ja Rita Liljeström.Elina Haavio-Mannila kirjoittaa suomalaisen naistutkimuksen klassikossa”Suomalainen nainen ja mies” 1968 sukupuolirooleista:3Keskusteluun androgyniasta on vaikuttanut erityisesti Sandra Bem (1974) The Measurement ofPsychological androgyny. Journal of Consulting and Clinical Psychology Vol. 42, No 2. Suomessaandrogynian käsitettä empiirisessä tutkimuksessa on soveltanut mm. Kaisa Kauppinen-Toropainen(1987) Ainokaiset työyhteisössä. Työ ja Ihminen. Työympäristötutkimuksen aikakauskirja, lisänumero1/1987.31