''Olen tehnyt parhaani”

omaelämäkertansa kirjoittaneet naiset työskentelevät julkisessa hallinnossapalveluksessa, heidän asiatyylistä kirjoittamistaan ryydittää hallinnon kieli.Se perustuu varhaisten lainsäätäjien kieleen. Sitä moititaan kankeaksi, ilmaisujamutkikkaiksi, liian yksityiskohtaiseksi ja virkerakenteiltaan monimutkaiseksi.Asiat pyritään ilmaisemaan yleispätevästi ja havainnollisesti säädöstentulkinnan yhdenmukaistamisen vuoksi. Tutkitut omaelämäkertatekstit muistuttavatkinnaisten ”virallistyylisiä selontekoja” eletystä elämästä.Tutkimuksen kieltä rajoittavat tieteen vaatimukset. Tutkimuksessanivaikuttavat naistutkimuksen ja hallintotieteen kielenkäytölle asettamat ehdot.Omaelämäkertojen otteiden käyttö tutkimusraportissa muuttaa kirjoittajienhenkilökohtaisia sanomisia ja lausumia tieteelliseksi kielenkäytöksi.Naistutkimuksessa ajatellaan, että naisten kieli muuntuu tässä prosessissamiehiseksi. Toisentyyppinen ongelma syntyy, jos tutkija tulkitsee omaelämäkertojasiten, että ne vastaisivat mahdollisimman hyvin kirjoittajansaaikomuksia. Naistutkimuksessa suositetaan molempien pulmien ratkaisemiseksitutkittujen palautetta eli tutkituille varataan tilaisuus kommentoida tutkijanlaatimaa analyysia (esim. Davies & Esseveld 1989, 25–37; Patton 1990,265–269, palautemenetelmän soveltamisesta tutkimuksessa esim. Steyaert& Bouwen 1994, 133–137; Forster 1994, 162–163; Raehalme 1996, 83–87).En käyttänyt palautemenetelmää, vaikka tavoittelinkin naisten arkista todellisuuttavaltion ja kuntien hallinnossa. Omaelämäkerran kirjoittaminentutkimustani varten on jo sinänsä vienyt aikaa, kuten eräät kirjoittajista kommentoivat.Palautteen pyytäminen ei siksi ollut perusteltua. Ratkaisuani tukikäsitykseni, että tieteellinen teksti, tutkimus, on tutkijan valintojen tulos. Seon tutkijan aikaansaannos, johon vaikuttavat hänen kokemuksensa javalitsemansa teoreettinen viitekehys (vrt. Silius 1992, 125–127).95