''Olen tehnyt parhaani”

sista. Naisista tasa-arvopolitiikka ja sen mukaiset tasa-arvotoimet kasvattivatnaisten mahdollisuuksia ja lisäsivät heidän arvostustaan julkisen hallinnonviranhaltijoina. Yhteiskunnan toteuttamat perhepoliittiset toimet, kuten päivähoito,perhelainsäädäntö ja erillisverotus ovat tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneetsuotuisasti naisten ansiotyössä käyntiin. (Sinkkonen & Hänninen-Salmelin 1989, 38; Karento 1990, 137–138.) Naisten korkea koulutustaso jamonipuolinen ammattitaito yhdistyneenä ahkeruuteen, pitkäjännitteisyyteenja haluun tehdä työnsä hyvin ja tuloksellisesti olivat keskeiset naisiin itseensäliittyvät virkauraa edistäneet tekijät. Julkisen hallinnon ominaispiirteistämyönteisesti naisten urakehitykseen vaikuttivat periaatteellinen samapalkkaisuus,virkavuosien merkitys keskeisenä ylennysperusteena sekä hallinnossaavautuva mahdollisuus vaikuttaa itse omaan urakehitykseensä. Myösjulkisen sektorin yksityistä matalampi palkkataso sekä hitaampi palkkakehitystukivat naisten virkauralla edistymistä. Naiset arvioivat omaavansa myöshyvät johtamistaidot.Julkiseen hallintoon sijoittuneet eivät kovin aktiivisesti etsiytyneet poissen palveluksesta. Hallinnon ”hyvänä vuosikymmenenä” 1980-luvulla julkisensektorin työmarkkinat olivat lukkiutuneet. Virkamiehet uskoivat mahdollisuutensasiirtyä esimerkiksi yksityisen sektorin palvelukseen huonoiksi.Siirtyminen valtiolta kuntiin ja päinvastoin koettiin ongelmalliseksi, eikäuramahdollisuuksiin uskottu edes oman viraston sisällä (Vartola & af Ursin1987, 97–99).Naisten ja miesten urahakuisuudessa julkisessa hallinnossa ei tarkastelujentutkimusten tulosten mukaan ollut mainittavia eroja. Sukupuolten erot syntyivätvasta analysoitaessa perusteluja halukkuudelle edetä virkauralla. Naisethalusivat kehittyä ja päästä työssään tilanteeseen, jossa voivat paremminkäyttää ammattitaitoaan ja osaamistaan. Miehet tavoittelivat ulkoisia arvostuksenmerkkejä, kuten valtaa, statusta, asemaa ja palkkaa tai uusia haasteitavastattavakseen. Lähestyvä eläkeikä oli tärkein syy sekä naisille että miehilleolla suunnittelematta ylenemistä virkauralla. Naiset eivät hakeneet ylempiävirkoja ollessaan tyytyväisiä työhönsä. (Sinkkonen & Hänninen-Salmelin1989, 41–43.)Virkakunta oli suhteellisen tyytyväistä työhönsä. Miehet oli hieman naisiatyytyväisempiä (Karento 1990, 128). Tyytyväisyyttä ja viihtyvyyttä lisäsivätmolempien sukupuolten arviointien mukaan julkisen hallinnon takaamatyösuhdeturva, työn sisällön mielekkyys ja kiinnostavuus sekä tunne siitä,että tekee merkittävää työtä, joka on vaikuttaa yhteiskuntaan ja kansalaistenelämään. Naiset arvioivat julkisen hallinnon ylemmissä viroissa tehtävänhallintotyön parhaiksi ominaisuuksiksi työn itsenäisyyden. Heistä viranhoitotakasi tekijälleen vakaan toimeentulon, vaikka palkka ei täysintyydyttänytkään. Luovuus, toisten auttaminen ja se, että työ antaa varmantoimeentulon, ovat naisten ihannetyön piirteitä, jotka toteutuivat virkatyössä.(Karento 1990, 131.)63