''Olen tehnyt parhaani”

taan ja selitetään jotain ilmiötä, asiaa tai tapahtumaa mahdollisimman totuudenmukaisesti,mutta kielletään vahingoittamasta ja haittaamasta yksilöä. Ristiriitavaikuttaa sovittamattomalta, mutta sen voi ratkaista noudattamallaluottamuksellisuuden, avoimuuden, lojaalisuuden ja molemminpuolisuudenperiaatteita (Huotelin 1992, 84–85).Luottamuksen kannalta aroin ongelma on omaelämäkertojen kirjoittajientunnistettavuus (esim. Patton 1990, 356). Vaikka karsin kirjoituspyynnönsaajien joukosta tunnetuimmat naiset, säilyi kirjoittajien tunnistettavuudenongelma. Omaelämäkertansa tutkimukseeni kirjoittaneiden tunnistamisestasaattaisi olla kiusallisia seurauksia paitsi kirjoittajien lähipiirissä, myös työssäja viranhoidossa. Suomi on pieni maa, joten meillä on vähän naisia julkistenorganisaatioiden johdossa. Erityisasiantuntijatkin voivat olla näkyviä. Pitkäja monivaiheinen virkaura tai toiminta valtakunnallisesti tai paikallisesti näkyvissätehtävissä lisäävät tunnistamisriskiä. Julkista hallintoa tuntevalle eiilman tutkijan varotoimia olisi vaikeaa päätellä, kenestä kulloinkin on kyse.Muutamia kirjoittajista voidaan pitää julkisuuden henkilöinä, sillä he esiintyvätjoko valtakunnallisissa tai alueellisissa tiedotusvälineissä. Julkisuus onuseimmiten seurannut työtä, mutta joidenkin yksityiselämä on ollut tiedotusvälineistäkiinnostavaa.En käytä henkilöistä luonnollisestikaan heidän oikeita nimiään, enkämyöskään keksittyjä peitenimiä. Nimettömyys vaikeuttaa kirjoittajienpersoonallisuuden hahmottamista, mutta on välttämätön tutkimuksessa, jonkatavoitteena ei ole henkilöhistorioiden tai virkakunnan elämäntavankartoittaminen, vaan julkisessa hallinnossa toimivien naisten aseman jatoimintamahdollisuuksien analysointi. Samasta syystä hylkäsin tekaistut nimet.Käytän tutkimusraportissa tunnistamisen välttämiseksi henkilöistä tutkintoa,virkanimikettä ja työorganisaation yleistä luonnehdintaa ”valtion virasto”,”kunta” tai ”kaupunki”.Avoimuuden periaate toteutuu tutkimuksessani siten, ettäomaelämäkertansa kirjoittaneet naiset tietävät tutkimukseni aiheen ja tarkoituksen.Esitin ne kirjoituspyynnössäni ja annoin kirjoittajille heidän halutessaanlisätietoja tutkimuksestani.Lojaalisuus edellyttää tutkijalta lupausten pitämistä. Olen noudattanut kirjaimellisestikirjoittajien tahtoa aineiston luotettavuuden osalta.Kirjoituspyynnössä lupaamani tutkimusraportit postitan kirjoittajille. Olenpitänyt myös lupaukseni kahdelle kirjoittajalle olla kopioimatta jaarkistoimatta heidän omaelämäkertojaan. Palautan ne sopimuksen mukaanlähettäjilleen tutkimuksen päätyttyä.Molemminpuolisuutta kuvastaa, että omaelämäkerrat on kirjoitettu vapaaehtoisestipyynnöstäni tutkimukseni tarpeisiin. Kirjoituspyyntöni selvittitarkoitusperäni eli sen, miksi ja mitä tarkoitusta varten niitä keräsin. Annoinkirjoittajien kysyessä heille myös lisätietoja tutkimuksestani. Kirjoittajat ovat89