''Olen tehnyt parhaani”

tehneet itsenäisesti myönteisen päätöksensä osallistua tutkimukseen sekävalinneet, mitä he elämästään kirjoittivat ja mitä tietoja antoivat.Omaelämäkertojen analysoinnista ja tulkinnastaAloittaessani tutkimustani tiesin aikaisempien tutkimusten perusteella, etteivätnaiset ja miehet ole yhdenvertaisia Suomen julkisessa hallinnossa. Sukupuoltentasa-arvon puutteet näkyvät selvästi sellaisissa julkisen hallinnonasemissa ja tehtävissä, joissa naiset ovat vähemmistönä. Tutkimustuloksiatukivat kokemukseni naisena miesvaltaisissa työyhteisöissä. Sukupuolen voiolettaa vaikuttavan siihen, millainen naisten asema ja millaiset heidän toimintamahdollisuutensaovat julkisessa hallinnossa. Sitä, miten sukupuoli vaikuttaa,eivät aikaisemmat tutkimukset paljasta. Siksi kiinnostuin sellaisista kysymyksistäkuin: Miten naisista tulee julkisen hallinnon johtajia jaerityisasiantuntijoita, miten he vakiinnuttavat asemansa ja millaista on ollanaisena näissä asemissa ja tehtävissä. Saadakseni tietoa naisten asemasta jatoimintamahdollisuuksista heidän kokemuksiinsa perustuen ”sisältä käsin”valitsin aineistokseni naisten omaelämäkerrat. Kirjasin teoreettiset jaaikasemmista tutkimuksista sekä omista kokemuksistani löytämäni johtolangatkirjoituspyynnön sisältämään vihjelistaan. Kun laadullisen tutkimuksen aineistohankitaan suorassa vuorovaikutuksessa tutkijan ja tutkittavien välillä,on tutkijan mahdollista tarkistaa lähtökohtiaan ja olettamuksiaan aineistonhankintaproseesin kuluessa. Vuorovaikutuksessa saattaa löytyä uusia seuraamisenarvoisia johtolankoja, jotka johdattavat tutkijan odottamattomienkiinnostavien kysymysten pariin. Aineistoni omaelämäkertojen syntyvälillisessä vuorovaikutuksessa ei suonut tätä mahdollisuutta.Abduktiivisen päättelyn lähtökohta on, että uusi tieteellinen tieto on mahdollistavain silloin, kun havaintojen tekoon liittyy johtoajatus tai johtolanka.Johtolangat voivat löytyä aikaisemmasta tutkimuksesta, kuten tutkimuksessanitapahtui. Ne voivat kehittyä induktiivisesti tai kokemusperäisinäoivalluksina. Johtolankojen avulla tutkija voi keskittää havaintonsa sellaisiinseikkoihin, joiden hän uskoo tuottavan uusia näkemyksiä ja ajatuksiatutkittavasta ilmiöstä. Tosiasiat ovat loogisia eikä ihmisten kokemuksia voiepäillä. Tutkijan ongelma on, miten esittää kokemus loogisesti. Hänen onpäästävä käsiksi käytännön tasolla esiintyvään logiikkaan. Se on mahdollista,kun tutkija käyttää apunaan johtolankaa tai johtolankoja, jonka tai joidenavulla hän tarkastelee empiiristä maailmaa ja analysoi keräämäänsä aineistoa.Tosiasiat eivät ole ongelmallisia, mutta niiden tarkastelu ja esittäminentutkimusraportissa ovat. Logiikka on ajatteluprosessin systematisointia, jonkaperustana ovat tieteelliset normit siitä, mikä on loogista ja mikä ei. Logiikkaon sidoksissa etiikkaan, ja päättelyn normeja voidaan kritisoida. (Grönfors1982, 33.)90