''Olen tehnyt parhaani”

230; Varsa 1997, 127–137.) Vaihtoehtona voi olla jopa syrjäytyminen työelämästä(vrt. Varsa 1996).Tässä aineistossa vastaajien kestokykyä häirintätapauksissa oli vahvistanutonnistumisen kokemukset työssä. Jos häirinnän uhri jää työyhteisössäänyksin, paine kasvaa todennäköisesti kestämättömäksi. Häirinnän kohteiksijoutuneet kärsivät usein terveydellisistä haitoista ja erilaisista stressioireista.Häirinnällä on myös merkitystä häirityn työmarkkina-asemaan. Työyhteisönkannalta kielteinen seuraus on työyhteisön ilmapiirin myrkyttyminen ja tuottavuudenaleneminen, sillä sekä häirinnän uhrin että häiritsijän työpanosheikkenee tilanteen vuoksi. (Crocker 1983, 700; Cooper & Davidson 1984,83; Wilson 1995, 215; Varsa 1996, 132–139). Siksi ongelma on vakavahäiritylle ja työnantajalle. Tyypillistä on, että sukupuolinen häirintä ja ahdistelumielletään työelämässä naisten ongelmaksi, jonka naiset saavat itse ratkaista.Työpaikkakiusaaminen, henkinen väkivaltaTyöpaikkakiusaaminen tai henkinen väkivalta työpaikalla on ilmiö, joka ”löydettiin”Suomessa 1990-luvun laman aikana. Työpaikkakiusaaminen on jatkuvaakiusaamista, sortamista tai epäoikeudenmukaista kohtelua, johon nähdenkiusattu on puolustuskyvytön. Se syntyy vuorovaikutuksessa ja siihenliittyy myös sukupuoli (esim. Haavio-Mannila 1990, 61,108,132, 223,251).Työpaikan kaikki jäsenet osallistuvat siihen tietoisesti tai tietämättään. Sillätarkoitetaan työtovereitten tai lähijohtajan ja työntekijän välisiä ristiriitatilanteita,joissa kiusattu alistetaan. Silloin yksi tai useampi henkilö hyökkääjärjestelmällisesti joko suoraan tai epäsuoraan kiusattua vastaan. Kiusaamisentavoitteena ja/tai seurauksena on kiusatun ’erottaminen’ työyhteisöstä.(Työpaikalle yhteishenkeä 1997). Silmätikuksi nostetun tekemisiin tai tekemättäjättämisiin aletaan kiinnittää huomiota ja hänen epäonnistumisensa jahenkilökohtaiset ominaisuutensa tehdään näkyviksi. (Mt, 271, Varsa 1996,131.)En kysynyt vastaajilta kiusaamisesta kirjoituspyynnössäni, mutta asianajankohtaisuuden vuoksi he kirjoittivat siitä. Tässä aineistossa joka kuudesnainen oli joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Yleensä kiusaaminenoli ollut tilannesidonnaista, sillä vain yksi vastaaja kuvasi systemaattista,useisiin henkilöihin samalla työpaikalla kohdistuvaa kiusaamisprosessia..Kiusaaja oli aina mies, joko lähijohtaja tai työtoveri. Vastaajat eivät kiusanneetlähijohtajiaan eivätkä työtovereitaan. Aineistossani ei ole kuvauksia myöskäänsamaa sukupuolta olevien keskinäisestä henkisestä väkivallasta.Työpaikkakiusaamisessa on kysymys vallankäytöstä. Sen tavoitteena onkiusaajan ylivallan osoittaminen kiusatulle. Menestyminen aikaisemmissatyöpaikoissa ei suojannut aineistossani kiusaamiselta:151