''Olen tehnyt parhaani”

sukupuoliperusteiset käsitykset naisten ja miesten asemasta, tehtävistä ja toiminnastavaltion ja kuntien hallinnossa täydensivät niitä.Miehille suotuisat rekrytointikäytännöt ja miesten yhteispeli paljastuivattutkituille jo ensimmäisten nimitysten yhteydessä. Yksi tutkituista kertoi valinnastaanseuraavasti:Helmikuussa 1990 minut valittiin ... kunnanjohtajaksi. Hakijoita oli 4,muut olivat miehiä ja yksi hakijoista oli myös kunnanhallituksen jäsen.Äänin 18–2, 1 tyhjä minut valittiin (HM, kunnanjohtaja).Valinta ei todellisuudessa ole ollut aivan näin yksikertainen. Katkelmankirjoittajan oheistaman valtuuston pöytäkirjanotteen mukaan kunnanhallitusesitti tehtävään miesjäsentään, joka kuitenkin perui hakemuksensa. Pöytäkirjaankirjattu miesvaltuutettujen keskustelu korosti, että ”kunnan johtajaksion satava pätevä henkilö” ja ”kun ei ole mahdollista valita pätevintä,niin valitaan sopivin”. Valitusta annettiin päätöksenteon epävirallisissa perusteluissavaikutelma, ettei paras vaihtoehto toteutunut hänessä. Hänen sukupuolensatuli näkyväksi ja muovasi mielikuvaa hyvästä kunnanjohtajasta,jonka olisi pitänyt olla mies. Samassa valtuuston kokouksessa kunnanjohtajanpalkkaa laskettiin yhdellä palkkaluokalla. Kilvasta luopuneelle miehelleolisi maksettu enemmän.Miesten keskinäinen yhteistunto säilyi nimityspäätöksen jälkeenkin, josvalituksi oli tullut nainen heidän kannattamansa miehen sijaan. Miehet osoittivatvalitulle tyytymättömyytensä:Minusta tuntui aluksi, että lähden pois koko virastosta. Ensimmäinenkuukausi oli mielestäni todella vaikea. Ei ollut mitään työnohjausta jakaikki piti itse selvitellä papereista. Esittelijän tehtävissä oli paljon erityyppisiä töitä ja vei aikansa ennenkuin kaikkeen ehti perehtyä. Ennennimittämistäni tehtäviä oli hoitanut nuori miesjuristi, joka myöskinoli hakenut virkaa. Jäätyään toiseksi hän tavallaan kosti minullesiten, ettei opastanut työtehtäviin. Sain myös joka käänteessä kuullamuiden esittelijäjuristien (olivat kaikki miehiä) taholta, että paikkaolisi kuulunut ”Markulle” ja että tein väärin, kun olin hakenut virkaa.(VT, hallintopäällikkö, valtion virasto). Päällikkö ei voinut tunteilleenmitään. Järjen tasolla hän sieti nimitykseni, mutta mikään, mitä tein, eiollut oikein ja hyvin. Se pakotti koko ajan olemaan valppaana, tekemäänparhaansa (VT, toimistopäällikkö, valtion virasto).Tutkituista miehillä oli selkeät odotukset, ”sisäinen ohjesääntö”, mitennaisten ja miesten odotettiin toimivan julkisessa hallinnossa:127