''Olen tehnyt parhaani”

Liberaalifeministinen tasa-arvon ja naisjohtajuuden tutkimusNaisliikkeen toinen aalto 1960- ja 1970 -luvuilla nosti länsimaissa esiin kysymyksensukupuolten yhdenvertaisista yhteiskunnallisista oikeuksista. LindaSmircich ja Martha B. Calas (1996, 222–223) ovat nimenneet tuolloisennaistutkimuksessa kehittyneen organisaatioajattelun naisjohtajuuden liberaalifeministiseksitutkimukseksi. Näkökulmaa on kutsuttu myös sukupuolenmäärittelyjen yhteydessä käsittelemäkseni tasa-arvotutkimukseksi (esim. Eskola& Haavio-Mannila & Jallinoja 1979, 9; Saarinen 1992, 27; Kinnunen& Korvajärvi 1996, 16–17; myös Calas & Smircich 1996, 223–224). Suomessatasa-arvotutkimus kukoisti 1960- ja 1970-luvuilla.Liberaalifeminismin juuret ovat 1800-luvun poliittisen demokratianvaatimuksissa 5 . Naisten aseman parantuminen, korkea ja laaja-alainen koulutussekä kasvava edustus yhteiskunnan eri osa-alueilla loivat kuvan, ettäsukupuolten tasa-arvo on saavutettavissa poistamalla naisten osallistumisenesteet, koska naisten ja miesten yhteiskunnallisen toiminnan edellytyksetoletettiin samanlaisiksi. Naistutkimuksessa otettiin käyttöön sukupuoliroolinkäsite, kuten aikaisemmin totesin. Sukupuoliroolien avulla on tutkittu sosiaalisiasuhteita ja rakenteita. Miesten ja naisten erilaista käyttäytymistä onselitetty erilaisilla sosiaalisilla vaatimuksilla ja käsityksillä. Roolioppiminenmäärää sosiaalisiin suhteisiin sijoittumista. (Liljeström, Marianne 1996, 117.)Martha B. Calas ja Linda Smircich (1996, 222–225) ovat luonnehtineetliberaalifeminististä organisaatiotutkimusta ”kolmikymmenvuotiseksi tutkimukseksisiitä, että naisetkin ovat ihmisiä” (vrt. Lerner 1979, Saarinen 1986).1960-luvulle saakka naisjohtajuuden tutkimus olikin poikkeusnaisten tutkimusta.Silloin tutkittiin naisten johtamistyylejä, joiden oletettiin eroavan miestenvastaavista. Organisaation jäsenten ajateltiin pyrkivä niin korkeaan asemaankuin mahdollista, mutta naisten etenemiselle oli esteitä. Eräs tapa madaltaanaisten uran esteitä olisi sellaisen organisaation rakentamien, joka olisirationaalinen, tehokas, tuloksellinen ja oikeudenmukainen, ja jossa sukupuoltenyhdenvertaisuus toteutuisi.5Mary Wollstonecraft’n teos A Vindication of the Rights of Women (1792), Harriet Taylor Millinkirjoitus The Enfranchisement of Women (1851) sekä John Stuart Millin The Subjection of Women(1869) ovat liberaalin feminismin klassikot. Jukka Kilpi ja Matti Sintonen (1986) kutsuvat JohnStuart Milliä (1806–1873) liberaalin feminismin isäksi.Mary Wollstonecraft (1759–1797) esitti, että naiset ovat keinotekoisia kasvatuksen tuotteita. JohnStuart Mill ja vaimonsa Harriet Taylor Mill (-1858) tähdensivät ihmisen vapautta ja itsensätoteuttamista.Ne eivät olleet mahdollisia naisille, koska naiset oli suljettu koulutuksen, yhteiskunnallisen päätöksenteonja tuotannon ulkopuolelle. Naisten alisteisuus johtui lainsäädännöstä ja vähättelevistä asenteista,jotka estivät naisten toiminnan kodin ja perhepiirin ulkopuolella. Miesten ylivertaisuus älyllisestija muissa henkisissä kyvyissä eivät Wollstonecraftista, Millistä ja Taylorista riittäneet oikeuttamaanvähemmän kyvykkäiden vapauden riistoa ja alistamista. Naisilla tuli olla kansalaisoikeudeterilaisuudestaan huolimatta. Kykyjen toteuttaminen oli itseisarvo, mutta siitä koitui myös yhteiskunnallistahyötyä. (Kilpi & Sintonen 1986, 216–222.)41