''Olen tehnyt parhaani”

Hallintoa on tutkittu miesten toimesta, heidän ehdoillaan ja kokemanaan.Naistutkimuksen voimistuminen 1970- ja 1980- luvuilla sai naistutkijat kiinnostumaanperimiehisistä tutkimusalueista kuin julkinen hallinto, organisaatiotja politiikka. Havaittiin, että hallinnon tutkimuksen valtavirta oli sulkenutnaiset sekä tutkijoina että tutkimuksen kohteina marginaaliin tai jättänytheidät kokonaan ulkopuolelle. Sukupuolen sivuuttaminen vahvisti näkemystähallinnon tutkimuksen sukupuolineutraalisuudesta. Silti sukupuoli onpoissaolevanakin saattanut vaikuttaa hallinnon tutkimuksen teoreettisiin jaempiirisiin perusteluihin sekä tuloksiin ja päätelmiin. Mies tai miehinen onollut tutkimusta ohjaava normi silloinkin, kun kyse on ollut ihmisistä julkiseenhallintoon liittyvissä erityisissä merkityksissä, kuten viranhaltijoina,asiakkaina tai kansalaisina. Naisten mitätöinti, poissulkeminen ja näkemystieteen sukupuolettomuudesta tai sukupuolineutraalisuudesta kuuluvat länsimaisentieteen pitkään androsentriseen perinteeseen (Anttonen 1997, 56–60; ks. länsimaisen tieteen historian androsentrisyydestä esim. Keller 1988,Harding 1986, Smith 1987.) Hallintotieteen vuosisatamme mittainen kehityshistoriakertoo oman tarinansa länsimaisen tieteen androsentrisyydenvoittokulusta.Hallinnon naistutkimus 3 ei ole kansainvälisesti eikä suomalaisittain verratenyhtä monipuolista ja elinvoimaista kuin esimerkiksi politiikan, työelämän,hyvinvointivaltion tai sosiaalipolitiikan naistutkimus (ks. Anne MariaHollin (1996) raportti suomalaisesta politiikan ja hallinnonnaistutkimuksesta). Siksi keskustelua hallinnon naistutkimuksen painotuksistaja näkökulmista on vähän. Tarkoitan hallinnon naistutkimuksella hallintotieteellistätutkimusta, joka tarkastelee sukupuolta tai sukupuolten suhdettajulkisessa hallinnossa, ja jolla on teoreettis-metodologinen yhteysnaistutkimukseen. Se voi olla naisten toimesta tehtyä naisiin tai sukupuolteneroihin kohdistuvaa tutkimusta tai siihen voi sisältyä naisen, feministin taifeminiinisen näkökulma. Tutkimukseni on ensimmäinen hallinnon naistutkimuksenväitöskirja Suomessa. Se on laadullinen omaelämäkertatutkimus,jonka teoreettinen viitekehys nojaa naistutkimukseen ja hallinnon tutkimukseen.3Sirkka Sinkkonen käytti hallinnon naistutkimus -käsitettä vuonna 1989 ilmestyneessä Hallinnontutkimus -lehden naistutkimuksen teemanumerossa (1989:4), josta käsite vakiintui Suomessa (hallinnonnais)tutkijoiden käyttöön. Vastaavaa termiä ei löydy englannin eikä skandinaavisissa kielissä.13