''Olen tehnyt parhaani”

useita vuosia, vaikutti paitsi sääli ja halveksunta, myös se, ettämenestyin hienosti työssäni (,mitä hänkään ei kieltänyt) ja politiikassa(,mitä hän taas käytti lyömäaseena). Suhde ei ole normaali vieläkään,jos sattumoisin tapaamme (VTM, kehittämispäällikkö, valtion virasto).Viraston yhden osaston päälliköksi oli (vuonna 1980, HK) nimitettytyötoverini ..., juristi hänkin. Tunsimme toisemme vuosien takaa.Kun vuonna 1966 olin tullut ensimmäisen kerran virastoon, tarvitsiosastomme muitakin virkailijoita. Pieni joukkomme karttui silloin ....pankin nuorella virkailijalla (6 kk), jolle päällikkö ja minä pidimmetyöhönottohaastattelun. Hänet sijoitettiin minun huoneeseeni (armotontilanpuute vaivasi meitä joitakin kuukausia) ja minun tehtäväksenituli perehdyttää häntä tehtäväkenttäämme. Tiemme erkanivat sitten melkonopeasti ... Tultuaan osastopäälliköksi hän sai koko alan ongelmateteensä ja oli melko epävarma. Tilannetta ei parantanut se klassinentilanne, että kuultuaan asumuserostani, hän tosissaan tarjosi palveluksiaan. Vakavana ja kiitollisen sanoin pitäväni asian mielessäni. Siitä eimilloinkaan enää puhuttu, mutta tunsin (ehkä kuvittelin) että muistotästä keskustelusta kiusasi häntä. Meillä oli muitakin hänelle kiusallisiamuistoja, jotka koituivat ikäänkuin minulle haitaksi. (Tiesin liikaa).(VT, toimistopäällikkö, valtion virastoSukupuoliseen häirintään ja ahdisteluun liittyy vallan ja aseman hyväksikäyttö.Siinä häiritsijä pyrkii osoittamaan oman valtansa ja statuksensa. Joshän on epävarma omasta asemastaan ja kokee naisen uhkaavaksi, hän voiyrittää hälventää epävarmuuttaan osoittamalla seksuaalista ylivaltaa ja näyttääsiten naiselle tämän ”paikan” työyhteisössä. Hierarkiassa alempana olevantilanne häirintätapauksissa yleensä hankala. Edellisessä esimerkissä vastaajankieltäytyminen suhteesta käynnisti prosessin, jonka tarkoituksena olivaikeuttaa hänen asemaansa ja työtään. Se merkitsi myös lähijohtajan tuenpäättymistä. Ongelmallinen tilanne purkautui vastaajan vaihdettua työpaikkaa.Miesten on todettu suhtautuvan työorganisaatioissa joskus jopa avoimenvihamielisesti naisiin. Viha voi kanavoitua sukupuoliseksi häirinnäksi jaahdisteluksi (Wilson 1995, 231). Aineistooni sisältyi kuvaus fyysiseksiväkivallaksi muuttuneesta miehen naisvihasta. Erään viraston 56-vuotiaanmiesesittelijän suhtautui naisiin näin:Hän on eronnut ja on sitä mieltä, että toimiston varsinkin ei-naimisissaolevia naisia voi kohdella miten vain. Hän kerran suoraan sanoikinminulle, kun kysyin, miksi hän joitakin kiusaa, ’että naisia, joilla ei olemiestä, saa kiusata’. (MMM, esittelijä, valtion virasto)149