''Olen tehnyt parhaani”

”viimeisinä virkavuosina (ennen työpaikan vaihtoa, HK) tiesin, että kaupunginjohtajaaktiivisesti jarrutti hankkeitani” (YTM, kulttuuritoimenjohtaja,kaupunki).Naisen paikan osoittaminen kuului paternalismiin tässä aineistossa. Jotkutvirastot muistuttivat vanhanaikaisia herraklubeja, joissa ”miehet luovatitselleen mukavan ilmapiirin, jota he sitten jatkavat vapaa-aikanakin janimittämällä toisiaan erilaisiin luottamustehtäviin. Jos joukkoon tulee nainenilmapiiri muuttuu, eikä ole niin viihtyisää. Tämä ei tarkoita puheidensiivoamista, vaan syvintä yhdessä viihtymistä” (VT, toimistopäällikkö, valtionvirasto). Niissä vastaajat sijoitettiin naisten puolelle. Sellaisilla työpaikoillavaltiolla ja kunnissa mies ja miehinen oli ensisijaista naiseen janaiseuteen nähden. Työt ja tehtävät asetettiin arvojärjestykseen sukupuolenperusteella:Eräs miespuolinen tarkastaja totesi viime viikon koulutuspäivässä ettäosastollamme EI ole mahdollista arvostaa kaikkia työntekijöitä yhtäpaljon tai pitää samanvertaisina kaikkia, koska eräät henkilöt tekevätvain yksinkertaisia töitä joihin riittää tunnin perehdytys, eräät henkilöttaas omaavat viiden vuoden koulutuksen ja vain he kykenevät vaativiintehtäviin. Tuntuu, että osastollamme nainen helposti leimautuu’pehmeiden arvojen’ puolestapuhujaksi, jotka miesten taholta useintuomitaan turhiksi. Tällä hetkellä osastolla vallitsee voimakkaan ’miespuolinen’käsitys, että tehtävistämme ovat tärkeitä vain ylhäältä käsinannetut lainsäädännössä määrätyt tehtävät ..., muu on vain täytetyötä, jota keksimme työllistääksemme itsemme (YTM, psykologi, valtionvirasto).Työryhmien ja kokousten sihteerin asema oli vastaajista tyypillinen naisenpaikka, koska ”miehet aika yleisesti katsovat, että naiset joutavat tehdäikävät työt (VT, hallintopäällikkö, valtion virasto). Aivan viimeaikaiset kokemuksenityöelämässä osoittavat, että asenteiden muutos näissä asioissa onerittäin hidas prosessi” (KTM, kamreeri, valtion virasto). Vastaajat kertoivatjoutuneensa kokoussihteereiksi etenkin, jos olivat olleet tilaisuudessa ainoitasukupuolensa edustajia.Käytetty kieli on suhtautumisen ja asenteiden julkinen mittari (ks. naisiaaliarvioivasta kielenkäytöstä Hakulinen & Lautamatti 1988, Simonen 1988,Rautala 1990). Valtion ja kuntien hallinnossa oli aineistossani lupa naisiaaliarvioivaan kielenkäyttöön.Tytöttelyä toki kuuluu joskus asiattomissakin yhteyksissä. Toisaaltaolen ajatellut, että puhuja nolaa vain itsensä eikä minua noissa tilanteissa(HM, kunnanjohtaja). Nainen johtavassa asemassa saa tänäkinpäivänä tottua henkiseen päänsilittelyyn ja vähättelyyn pelkästään su-155