''Olen tehnyt parhaani”

tiin opiskeluoikeudet samoin ehdoin kuin miehille (Korppi-Tommola 1985,157).Ainokaisista vähemmistöksi – naisten tie julkiseen hallintoonNaisten tulo julkiseen hallintoon 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvunalussa on ollut hallintohistorian naistutkijoiden kiinnostuksen kohde. Pohjoismaisenvirkakunnan sukupuolenmukaista eriytymistä tutkittaessanaishistoriassa on todettu seuraavien syiden vaikuttaneen naisten pääsyyn jahakeutumiseen julkisen hallinnon palvelukseen:• Taloudelliset tekijät. Hallinto tarvitsi halpaa työvoimaa. Naiset olivathalvempia kuin miehet, sillä oletettiin, että nainen kuului perheeseen,jossa mies oli pääasiallinen elättäjä.• Väestölliset tekijät. Säätyläisnaisten naimattomuuden yleistyessä jaavioliiton solmimisiän noustessa naisista syntyi ”ylitarjontaa”. Siksinaimattomat säätyläisnaiset joutuivat hakeutumaan palkkatyöhön.• Byrokratian sisäiset tekijät. Byrokratian luomisessa syntyi uusia rutiininomaisiatyötehtäviä, joihin naisten katsottiin kelpaavan yhtä hyvinkuin miesten.• Ideologiset tekijät. Naisia pidettiin perheolentoina, jotka eivät asettaneettyönantajalle vaatimuksia palkasta tai etenemisestä uralla.• Naisten halu hakeutua virkauralle. Virkoihin liittyi yhteiskunnallistaarvostusta ja vastuuta, jota naisilla ei koskaan aiemmin ollut.(Florin 1993, 136–152.)Julkiseen hallintoon on hallinnon tehtävien muutosten myötä muodostunut”naisten hallinnonaloja” ja ”naisten virastoja”. Eriytymisen juuret ovat1930-1950-lukujen aktiivisessa lapsi-, äiti- ja perhepolitiikasta. Samanaikaisesti,kun Suomen sosiaalilainsäädäntöä uusittiin, ryhdyttiin esittämään vaatimuksianaisten edustuksesta politiikassa ja julkisessa hallinnossa (Kuusipalo1994, 162). Raskaus, äitiys, lastenhoito, kasvatus ja kotitalous siirtyivätyksityisestä julkiseen ja valtion vastuu kasvoi. Naisten mahdollisuudet julkisenhallinnon virkoihin olivat kuitenkin tuolloin varsin rajalliset. Julkisessahallinnossa ei tapahtunut suuria rakenteellisia muutoksia 1930-luvulta1950-luvulle. Sosiaali- ja terveysministeriölle olivat kuuluneet lastensuojeluasiatvuodesta 1924 ja poliittisen mielenkiinnon kohde, raittius- ja alkoholiasiat,vuodesta 1919. Ministeriössä olivat osastot yleisiä asioita, työasioita,vakuutusasioita, huoltoasioita ja raittius- ja alkoholiasioita varten. Vaikka sotaja sen seuraukset toivat uusia tehtäviä siirtoväen, invalidien, sotaorpojen jasotaleskien huollon muodossa, rakenteellisia muutoksia ei ministeriössä to-56