''Olen tehnyt parhaani”

elänyt myös aikoja, jolloin osaamiseni oli vajaakäytössä. Tasa-arvokysymystentunnistaminen on yhteistä tutkittavieni kanssa. Olen viimeksikulunutta vuotta lukuunottamatta työskennellyt muun työurani ajanainokaisena miesvaltaisissa työyhteisösissä kokien miesvallan laajaa kirjoa.Jouduin arjessani erittelemään sukupuolen merkitystä ja miesten toimintaa.Minulle on työurani aikana kerääntynyt kokemuksia monenlaisista johtajistaja johtamistyyleistä. Nykyisessä työssäni olen kantanut muun muassa julkisenhallinnon tulos-, asiantuntija- ja henkilöstövastuuta. Nämä tekijät ovatvaikuttaneet tulkintoihini naisten asemasta ja toimintamahdollisuuksista julkisenhallinnon johtajina ja erityisasiantuntijoina. Ne ovat lisänneetymmärrystäni tutkittavieni asemaa ja toimintaa kohtaan, mutta ovat saattaneetolla myös rajoite. Taustalla olevan esiymmärryksen rajaamiseksi tutkimuksenkohteen ja tulkintojeni ulkopuolelle olen keskustellut tutkijakollegoidenja käytännön hallinnon ja johtamisen edustajien kanssa.Osa tutkittavistani kuuluu kanssani samaan ikäluokkaan. Olen kasvanut,käynyt kouluni, opiskellut ja toiminut työelämässä suurten ikäluokkien varjossa.Työn ja yksityisen sovittaminen yhteen on ollut elämässäni haastavatehtävä. Löysin aineistostani monia sellaisia kokemuksia ja tapahtumia, jotkatunnistin elämästäni. Ne ovat rikastaneet tulkintojani.Henkilökohtaisen kokemuksen käyttö tutkimuksessa voi johtaa siihen,että tutkija liittoutuu tutkittaviensa kanssa. Naisten tunnustuskirjallisuus, jossakeskeistä on naisen kasvu feminismiin, kertoo usein naistenystävyyssuhteistaja yhteisöllisyydestä. Yleensä samaa mieltä olevien onkin helppo liittoutua.Vaikka minulla on joukko samansuuntaisia ja -tyyppisiä kokemuksia työelämästäja muilta elämänalueilta kuin omaelämäkertojen kirjoittajilla, en siltivälttämättä tulkitse tapahtumia samoin kuin he. En myöskään koe kuuluvanitutkittavieni joukkoon, vaikka kokemuspiirimme on monin tavoin samankaltainen.Kun etsin liittolaista, etsin häntä, joka löytää tutkimuksestani kaikupohjaakokemuksilleen julkisessa hallinnossa, työelämässä ja työorganisaatioissa.Hän olkoon tekstini sisäislukija.Omaelämäkerroista tieteelliseksi tekstiksiOlen kuvannut edellä tutkimukseni omaelämäkertojen kirjoitusehtoja ja arvioinutniitä tutkimusaineistoina, kuten laadullisessa tutkimuksessa on tapana.Tarkastelen seuraavaksi joitakin ehtoja, jotka reunustavat omaelämäkertatekstienmuuntumista tieteelliseksi tekstiksi.Omaelämäkerrat ovat kirjallisia tekstejä. Niiden kieli eroaa tutkimuksenkielestä. Omaelämäkertoja on luonnehdittu teksteiksi, jotka ovat kuin hidastaarkista puhetta (Vilkko 1991, 88). Asiatyyli on ominaista naisten ’tunnustuskirjallisuudelle’,toteaa Rita Felski (1989). Koska tämän tutkimukseeni94