''Olen tehnyt parhaani”

156kupuolensa takia. Ilmeisesti kohteliaisuudeksikin tarkoitettu arviointivoidaan esittää omituisessa muodossa. Vielä vuonna 1992 totesipiirihallintoviranomaisen palveluksessa oleva mieshenkilö, että ’...kunnalla on mennyt kohtalaisen hyvin, vaikka onkin naisjohtaja. Kylläsilloin veikkailtiin, kun valinta oli tehty, että miten sen kunnan oikeintulee käymään.’ Tämäntapaisiin kohteliaisuuksiin vastaaminen jääkohdaltani usein hymistelyksi. Totean vain, että tyhmä mikä tyhmä(Sosionomi, kunnanjohtaja).Työelämässä tytöttely on suomalainen halveksivan ja vähättelevän kielenkäytönmuoto, samoin rouvittelu ja neidittely (Rautala 1990, 234–239;myös Silius 1992, 151–152). Suomalainen korrekti puhetapa työyhteyksissäedellyttää joko virka-aseman tai koulutuksen mainintaa liitettyinä nimeen.Mahdollista on myös henkilön puhutteleminen nimeltä. Kun miehet kutsuivatvastaajia työssä tytöiksi tai liittivät virkanimikkeseen sukupuolta korostavanais-etuliitteeen, oli se heistä loukkaavaa. Heistä puhetapa oli naistavähättelevä ja halveksiva.Tässä aineistossa naisia koskivat joissain asioissa erilaiset käyttäytymissäännötkuin miehiä : ”Olen jopa tavannut ihmisiä, jotka paheksuvat hyvässävirka-asemassa olevaa naista; hänen ajatellaan luopuneen esim. lastenkasvattamistehtävästä (HM, kunnansihteeri). Olen joskus miettinyt, että nainentyöpaikalla ’päissään’ tai muutoin päihtyneenä esiintyessään saisi varmaanpotkut helpommin kuin joku mies. Naisen suhteen ei ‘hyssyteltäisi’“(VTM, apulaiskaupunginsihteeri).Aineistossani ilmeni myös epävirallisia naisia koskevia pukeutumissääntöjä.Eräs vastaajista muisti ”kirjoittamattoman lain virastossa X:naiset eivät tule töihin pitkissä housuissa”(KTM, kamreeri, valtion virasto).Vastaajat tunnistivat julkisen hallinnon odotukset pukeutumisen suhteen:”Ensimmäisenä päivänä tammikuuta 1989 astelin upouusi vekkihame (jollaisiakuvittelin kaikkien kunnon virkanaisten käyttävän) ylläni kohti valtionvirastoa” (YTM, psykologi, valtion virasto).Alunperin virkapuku on ollut julkisessa hallinnossa ammattikunnan tunnusmerkkija sen tarkoituksena oli lisätä arvostusta ja kunnioitusta virkakuntaakohtaan (Pohls 1994, 208–210). Tänään ”oikea pukeutuminen” onyksi menestystekijöistä ja sen on havaittu vaikuttaneen esimerkiksirekrytointitilanteessa (Kvande & Rasmussen 1991, 101–102, Faludi 1994,216–218, Wilson 1995, 73–75.)Usein paternalismi on käsitetty ohimeneväksi ilmiöksi, joka loppuupaternalistisen herrasmieskaartin jäädessä eläkkeelle. Myös vastaajat uskoivatniin: ”Tuntuu, ettei viraston johto edes osaa kuvitella, että naiset voisivatolla samanarvoisia heidän kanssaan (DI, tieinsinööri, valtion virasto).Vanhat miehet eivät naisten kanssa neuvottele (VT, elinkeinoasiamies, kunta).Minua suorastaan ärsyttää esimiestehtävissä olevien miesten (vanhan-