''Olen tehnyt parhaani”

Naisten kritiikki oli joko yleistä julkisen johtamisen tai senkehittämispyrkimysten arvostelua, kuten edellinen tulosjohtamisuudistuksenpuntarointi. Se saattoi kohdistua myös suoraan lähimmän esimiehenjohtamistapaan. Kummassakin tilanteessa naiset kokivat johtamisenkaventavan heidän toimintaedellytyksiään viranhaltijoina.Entäpä, mitkä ovat naisten vaihtoehdot naisina, kun virkatyö ja sen suomatmahdollisuudet tuntuvat rajoittavilta? Tutkitussa aineistossa vaihtoehtojaerottui kaksi: suuntautuminen yksityiseen ja vapaa-aikaan tai lisäopinnot.Seuraavassa omaelämäkertakatkelmassa 1960-luvulla syntynyt varatuomaritilittää tuntojaan muutettuaan pääkaupunkiseudulta syrjäseudulle tehtyäänraskaan ratkaisun: jätin mieluisan työpaikkani ja lähdin niin kauaskuin pääsin. Ratkaisua oli edeltänyt tutustuminen yhteen rakennusosastoninsinööriin. Sittemmin ystävyys kehittyi rakkaudeksi. Tilannetta mutkisti, ettämies oli naimisissa eivätkä kirjoittajan vanhemmat hyväksyneet asiaa. Tarinajatkui molempien sijoittumisella lopulta saman kunnan palvelukseen:Ostimme paikkakunnalta vanhan talon ja vähän maata ja ryhdyimmeraskaan velan turvin rakentamaan yhteistä kotia./../ Elämä on nyt asettunutuomiinsa. Työhöni en ole tyytyväinen, mutta muuten viihdynmaalla. Meillä on hevosia, joiden kanssa puuhatessa vapaa-aika kuluu.Hevosharrastajien parista ovat löytyneet harvat täkäläiset ystävät.Vanhempanikin lopulta puolisen vuotta sitten hyväksyivät ratkaisunija ovat nyt pari kertaa käyneetkin täällä. ... Odotan vielä jonain päivänäpääseväni myös mielekkääseen ja mieluiten koulutustani vastaavaantyöhön. (VT, elinkeinoasiamies, kunta).Perhe, ystävät tai harrastukset tarjosivat aineistossani elämän painopistenvaihtelijoille vastapainon virkatyölle ja loivat edellytyksiä tyydyttävälle elämälle.Kyse oli tietoisesta ja harkitusta irrottautumisesta työstä ja työkeskeisyydestäja sen kompensoinnista keskittymällä muihin elämänalueisiin.Heille virkatyöstä irrottautuminen oli tilannekohtaista ja väliaikaista. Kunvirkatyö ei vastannut sisällöllisesti odotuksia ja naisen toiminnan tilat ja tilaisuudetolivat ahtaat, muuttui heidän suhteensa työhön välineelliseksi. Hehakivat elämän mielekkyyttä ja merkitystä yksityisestä, mutta ajatuksissavälkkyi toive ammatillisesti haastavasta ja tyydyttävästä työstä.(T)yö ei oikein antanut minulle tyydytystä. /../ Lopulta turhauduin niin,että sain suorastaan psykosomaattisia oireita mm. jännitysniskan, jokalaukaisi migreenin. Olin hakenut osaltaan korviketta vapaa-ajan harrastuksista,joita minulla oli koko ajan ollutkin runsaasti, mutta pelkkäitsensä viihdyttäminen ei tyydyttänyt. Hankin lopulta oman asunnonkin,kauniin rivitalokaksion, ja sisustin sitä antaumuksella. Kaikesta huolimattaolin lopulta niin turhautunut, että oli pakko tehdä radikaali muu-183