''Olen tehnyt parhaani”

Yksi keskeisin omaelämäkertaa koskeva keskustelu käsittelee niiden totuudellisuutta(esim. Schwartz & Jacobs 1979, Roos 1987, Hyvärinen 1994,Smith 1994). Omaelämäkertojen tapahtumien todenperäisyyttä on tarkistettujoissakin tutkimuksissa tarkistamaan esimerkiksi virallisten dokumenttienavulla. En nähnyt tarpeelliseksi tällaista salapoliisitehtävää. Lähden siitä, ettäuskon naisten kertomukset todeksi sellaisina kuin ne on kirjoitettu. Ne ovattosia omista lähtökohdistaan ja omista asemistaan käsin. En ole tarkistanutesimerkiksi kertomusten roistojen kavaluutta, enkä sankareiden oikeudenmukaisuutta,sillä naisten kertomukset kokemuksistaan riippuvat heidänelämäntilanteistaan ja yksilöllisistä tavoistaan hahmottaa maailmaa.Onko näissä olosuhteissa syntynyt aineisto tutkimisen arvoinen? Vastauksenion ehdottoman myönteinen. Aineistoni on ensinnäkin ainutlaatuinen,vastaavaa aineistoa ei ole. Tutkimuksellisesti se on kiintoisa, koska naistennäkemyksiä ja kokemuksia julkisesta ei ole omaelämäkerta-aineiston ja -lähestymistavan keinoin käytetty julkisen hallinnon tutkimuksessa.Entä omaelämäkertojen määrä kolmekymmentä, joista kaksi ontukiaineistona. Riittävätkö ne tutkimukseen? Laadullisessa tutkimuksessa eivoida osoittaa erityisiä määrällisiä kriteerejä aineiston riittävyydelle. Kysymyson ratkaistava tutkimus tutkimukselta (Patton 1990, 183–184). Hyvänaineiston kriteerinä on pidetty kyllääntymistä, jolloin uudet tapaukset eivättuo uutta, vaan aineisto toistaa itseään (Bertaux 1981a, 37–38, Lincoln &Cuba 1985, 202). Tutkijat eivät kuitenkaan yksimielisesti hyväksykyllääntymisen vaadetta (esim. Hyvärinen 1994). Kyllääntymisen rajaa eiennakolta tiedetä ja jokainen tapaus tuo aina uusia vivahteita (Mäkelä 1990b,5). En voi sanoa kyllästyneeni tutkimukseni omaelämäkertoihin, eivätkä netyhjentyneet tutkimukseeni. Olen löytänyt niistä aineksia myös muihin tarkoituksiin(esim. Karento 1995, 1997). Määrää tärkeämpää on laadullisenaineiston tietorikkaus suhteessa siihen, mitä halutaan tietää, mikä on tutkimuksentarkoitus, miten tuloksia hyödynnetään ja mitkä ovat käytettävissäolevat voimavarat (Patton 1990, 184).Tutkimuksen eettiset ratkaisutHenkilökohtainen aineisto, kuten elossa olevien ihmisten omaelämäkerrat,asettaa tutkimusetiikalle haasteita. Tavallisesti kyse on tiedon hankintaan jakäyttöön liittyvistä eettisistä kysymyksistä (Mäkelä 1986, 97). Tutkimukseniaineiston hankitaan ei liity suuria eettisiä ongelmia, sillä kirjoittajat ovat laatineetpyynnöstäni omaehtoisesti omaelämäkertansa ja luovuttaneet netutkimuskäyttöön.Tiedon käytön etiikkaan liittyy edellisiä vaativampia näkökohtia.Tutkimukselta edellytetään rehellistä ja huolellista raportointia. Siinä kuva-88