''Olen tehnyt parhaani”

Feministisen organisaatiotutkimuksen pääsuuntauksetViime vuosisadan lopun teollisuus ryhtyi palkkaamaan myös naisiatyövoimakseen (esim. Taylor 1947). Useimmat aikakauden organisaatiotutkijoistapitivät naisia poikkeuksina, jos nainen toimi johtavassa tehtävässä.Tavallisesti naiset normalisoitiin rutiininomaisiin ja epäitsenäisiin organisaationlattiatason töihin (esim. Roethlisberger & Dickson 1949). Ensimmäisetnaispuoliset johtamis- ja organisaatiotutkijat aloittivat vuosisadan alussatyönsä. Sen hedelminä kypsyi ajan valtavirran tutkimuksesta poikkeavia, sittemminedistykselliseksi ja kantaviksi osoittautuneita ajatuksia (esim. MaryParker Follett 1951, Lillian Gilbreht 1976; pioneereista Stead 1978, 263–265; Sinkkonen 1982, 62–64). Aikalaiset eivät yleensä arvostaneet naistenajatuksia, mutta myöhemmät tutkijapolvet ovat löytäneet naispioneerien useastiaikaansa edellä olleet työt 4 .Naisliike on viimeisinä kolmena vuosikymmenenä kerännyt voittojakamppaillessaan naisten sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten oikeuksienlaajentamiseksi. Naiset ovat vaikuttaneet yliopistoissa eri puolilla maailmaamonitieteisen naistutkimuksen syntyyn, kehittämiseen ja vakiinnuttamiseen.Myönteisestä kehityksestä huolimatta työelämä ja työorganisaatioiden maailmaovat yhä sukupuolen mukaan eriytyneitä. Feminismin ”suuri tehtävä”on yhä kesken ja yksi keskeneräisistä alueista on organisaatiotutkimus. Projektinedistäminen on tärkeää, sillä naistutkimuksen tai feminismin näkökulmapaljastaa uusia asioita, käytäntöjä ja merkityksiä, joille organisaatioteoriaon ollut sokea. Sillä on merkitystä myös julkisille organisaatioille. Organisaatioteorianfeministisen kritiikin juuret ovat naisten työhön suuntautuneessavarhaisimmassa tutkimuksessa (Acker 1992, 248–250). Naistutkijat ovattodenneet organisaatiotutkimuksen androsentrisyyden. Naistutkijoidenharvalukuinen joukko on kyseenalaistanut organisaatiotutkimuksen itsestäänselvänä pidettyn sukupuolineutraalisuuden. Heistä organisaatiotutkijoidenhavainnoimalla todellisuudella on ollut vahva sidos miesten yhteiskuntaan,miesten hallitsemiin valtarakenteisiin ja miesten tulkitsemaan todellisuuteen.(Acker & Van Houten 1974, 1992, Kanter 1977, Ferguson 1984, 1994,Game & Pringle 1984, Hearn & Parkin 1987, Acker 1992, Mills & Tancred1992, Martin 1994, Wilson 1995).4Esimerkiksi F.J. Roethlisberger ja William J. Dickson (1949) eivät mainitse Mary Parker Follettia(1868–1933) eivätkä viittaa hänen tieteelliseen tuotantoonsa lainkaan teoksessaan ”Management andthe Worker”. Teosta pidetään varhaisen ihmissuhdekoulukunnan klassikkona ja läpimurtoteoksena.Vaikka Follett ei suoranaisesti työskennellyt yhteydessä Chicagon koulukuntaan, on hänen tutkimustyölläänselkeä ajatuksellinen yhteys siihen. Jo aikanaan Follett oli varsin tunnettu ja hänen tieteellistätuotantoaan arvostettiin etenkin Yhdysvalloissa ja Britanniassa (Metcalfe & Urwick 1941, 315–317). Jälkipolvet arvostavat Mary Parker Follettia yhtenä tärkeimmistä johtamis- ja organisaatiotutkijoista,joka oli aikaansa edellä (ks. George, 1973, Pugh & Dickson 1989, Tancred & Campbell1992).39