''Olen tehnyt parhaani”

Kotitaustojen erilaisuudesta huolimatta ei yksikään omaelämäkerrankirjoittaneista kertonut vanhempiensa suhtautuneen ehdottoman kielteisestityttären kouluttamiseen 1 . He eivät myöskään kuvanneet kodin ylenpalttistatukea ja huolenpitoa koulu- ja opiskeluaikana. Porvariston ja keskiluokantyttärille koulutus oli selviö, sillä98(k)otini oli avara monessa mielessä. Meillä puhuttiin kieliä ja luettiinvieraskielistä kirjallisuutta. Isäni oli opiskellut ulkomailla...ja hoitanut(papin, HK) sijaisuuksia eri maissa. Keväällä 1944 pyrin oppikouluun.Selviö oli, että menisin sinne. (VT, toimistopäällikkö, valtion virasto).Siihen aikaan (1940–luvun alussa, HK) tyttöjä ja poikia kasvatettiinhieman eri tavoin perinteiden mukaan. Kuitenkin koulutuksesta vanhempaniolivat sitä mieltä, että tyttöjä ja poikia koulutetaan niin pitkällekuin he itse haluavat. Koulunkäyntini aloitin ... kansakoulussa jajatkoin ... tyttölyseossa, josta pääsin ylioppilaaksi vuonna 1954. (DI,tieinsinööri, valtion virasto). Oppikouluun pyrkiminen oli minulle itsestäänselvää, eikä sinne pääseminen tuottanut vaikeuksia. (HLL, ylihammaslääkäri,kaupunki).Aineistossa pientiloilla ja työläiskodeissa varttuneiden ”vanhemmat joutuivatkovasti ponnistelemaan toimeentulon ja lasten koulutuksen kanssa”(MMM, esittelijä, valtion virasto). Valtion oppikoulujen vapaaoppilaspaikathelpottivat taloudellisesti niukoista oloista olevien koulunkäyntiä jo 1940-ja 1950-luvuilla. Myöhemmin valtion opintolainajärjestelmä ja opintotukimuuttivat opintojen rahoituksen ja toivat opintomahdollisuudet kaikkien ulottuville.Laina myös itsenäisti ja vapautti taloudellisesta riippuvuudesta vanhempiin:”(O)pintolainajärjestelmä oli onni, sai omaa rahaa, eikä tarvinnutpyytää kotoa. Opintolaina myös riitti, ensimmäisen vuoden lainoista jäi niinpaljon, että uskalsin niillä keväällä ostaa ompelukoneen.” (VT, kaupunginjohtaja).Aineistossa etenkin pientilojen emännät ja työläisäidit kannustivattyttäriään hankkimaan koulutusta. ”Lue, lue ja tee läksyt!” (YTM, erikoistutkija,valtion virasto) -teeman muunnelmia sisältyi moneen omaelämäkertaan.”Totean vielä äitini viisauden, kun hän meille tyttärilleen korosti opiskelunja ammatin hankkimisen merkitystä. Peruste oli se, että mistä kukaan voitietää millaista perhettä joutuu elättämään”(VTM, apulaiskaupunginsihteeri)kirjoitti sotavuosina syntynyt sisarussarjansa ensimmäinen ylioppilas jaensimmäinen akateemisen tutkinnon suorittanut. Sittemmin ohje oli tullutusein kirjoittajan mieleen, koska hän jäi leskeksi ja lastensa elättäjäksi. Opiskeluvapautti tilojen tyttäret raskaasta ruumiillisesta työstä, sillä, ”jos on opis-1Esimerkiksi suomalaisten naisministereiden poliittisen uran edellytyksiä tutkittaessa on ilmennyt,ettei koulutuksen hankkiminen ole ollut heille yhtä ongelmatonta kuin tässä aineistossa. (Kuusipalo,väitöskkirjan käsikirjoitus 27.9.1997).