''Olen tehnyt parhaani”

innästä ja ahdistelusta työpaikoilla. Sitä virittivät aihepiirin tutkimukset 1(Haavio-Mannila 1988, 1990, Varsa 1993). Ne näyttivät sukupuolisen häirinnäntavanomaisuuden ja käsitteellistivät sen ottaen huomioon suomalaisessatyöelämän piirteet. Asian ajankohtaisuus vaikutti ilmeisesti siihen, ettävastaajat käsittelivät häirintää omaelämäkerroissaan. Sen esiintyminen oli vastaajientiedossa:Henkilökohtaisesti minun ei ole onneksi koskaan tarvinnut kokea loukkauksiatai törkeyksiä sukupuoleni perusteella. Tiedän, ettävirastossamme ainakin toimistoväkeen on kohdistettu lähentely-yrityksiä.(VT, HuK, apulaisjohtaja, valtion virasto)Naiset miesten ammateissa tai tehtävissä 2 , ovat muita alttiimpia sukupuolisellehäirinnälle ja ahdistelulle (esim. Haavio-Mannila 1990, 61–64; 134;Wilson 1995, 217; 230–232). Sitä vähentävät korkea koulutustaso ja iän kertyminen,joiden myötä naisen seksuaalinen ranki miesten arviomana laskee.(Haavio-Mannila 1990, 4–5; 30–31; Kvande & Rasmussen 1991, 98-99;Itzin & Phillipson 1995, 87–88; Colgan & Johnstone & Shaw 1996, 265.)Tutkituista yksi kymmenestä oli kokenut häirintää, mutta yksikään ei ollutitse syyllistynyt siihen. Kukaan heistä ei ollut tavannut miehiin kohdistunuttahäirintää valtiolla tai kunnissa.Tässä aineistossa yksi tapa harjoittaa sukupuolista häirintää oli lähiesimiehensanalliset ehdotukset sukupuolisuhteesta:Yhteistyö kuntien kanssa oli hieno ja hedelmällinen. Molemminpuolisestiarvostava. Samanaikainen aktiivipolitikointini (kaupunginvaltuutettuna1975–1986, kaupunginhallituksessa 1981–1984 , HK)ei lainkaan näyttänyt häiritsevän yhteistyötäni toisinajattelevien kanssa.... Mutta jos em. vaihe oli täynnä myönteisiä kokemuksia, siihensisältyi myös todella vaikeita asioita. Esimieheni halusi tehdä minustajalkavaimonsa ja kun tämä ei onnistunut, alkoi armoton painostukseni,asemani sivuutukset, kaikki mahdolliset inhottavuudet. Tämä vaihealkoi n. 1978 ja päättyi siirtymiseeni ... sosiaali- ja terveysjohtajaksi(vuonna 1986 , HK). Ennen tätä murheellista turhien eroottisten yritystenja epäonnistumisten vaihetta suhteeni esimieheeni oli hyvä jaarvostava molemminpuolisesti. Hän ei kyennyt olemaan läsnä edestyöpaikan järjestämissä läksiäisissä. Siihen, että kestin moista simputusta1Haavio-Mannilan (1988) tutkimuksen mukaan 34% naisista on kokenut sukupuolista häirintää jaahdistelua suomalaisilla työpaikoilla. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa tehdyissä tutkimuksissavastaava prosenttiluku vaihtelee 90%–16%:n välillä. Tuloksiin on syytä suhtautua varauksin, sillätutkimuksissa ovat todennäköisesti yliedustettuina häirintää kokeneet (Wilson 1995, 216–217).2Miehet naisten ammateissa ja tehtävissä joutuvat häirinnän ja ahdistelun kohteiksi.148