''Olen tehnyt parhaani”

Tasa-arvolain säätäminen oli hankala ja kiistelty, kauan kestänyt prosessi(lakiesitys annettiin 1.3.1983, laki tuli voimaan 1.1.1987). Laki herätti syntyessäänvastustusta ja otettiin ristiriitaisesti vastaan. Mutta vasta lain vuoden1995 osittaisuudistuksessa säädetyt sukupuolikiintiöt saivat niiden puolustajatja vastustajat vauhtiin. Keskustelu oli jäsentymätöntä. Kiintiöitä vastustettiinyleisesti ikään kuin ne otettaisiin käyttöön kaikissa julkisen hallinnonhenkilövalinnoissa. Saman sävyistä keskustelua käytiin aineistossani.Kiintiöperiaate koskee kuitenkin vain valtion suunnittelu- ja päätöksentekoelimiäsekä kunnallisia toimielimiä lukuunottamatta vaaleilla valittua kunnanvaltuustoa.Varovaisuus ja epäröinti kiintiöitä kohtaan nojaa pätevyysperusteluun(Hernes 1982, 95–103). Sen mukaan jokaiseen tehtävään tulee valitapätevin sukupuolesta riippumatta. Vain siten taataan parhaan asiantuntijanvalinta. Vastustusta herättänyt laki kuitenkin säädettiin ja tuli voimaan, vaikka(i)tse asiassa on ollut huvittavaa, että tasa-arvosta on täytynyt säätäälaki. Pääosin sillä kuitenkin lienee ollut positiivinen merkitys; tasaarvokysymyksiäon ollut pakko ottaa esille ja jossain määrin miettiä.(Konttoripäällikkö, valtion virasto)Lain voimaantulon jälkeen valtion työmarkkinalaitos asetti 18.5.1988 työryhmän,jonka tehtävänä oli selvittää, miten naisten ja miesten tasa-arvostaannetun lain tarkoitus ja tavoite tulisi ottaa huomioon valtion yleisessähenkilöstöpolitiikassa ja virastojen ja laitosten henkilöstöhallinnossa sekätehdä selvityksen perusteella tarpeelliset ehdotukset käytännön toimiksi tasaarvonedistämisessä (Suunnitelmallinen tasa-arvon edistäminen valtionhallinnossa1990,23–24).Työryhmän suositusten perusteella säädettiin asetus (1262/90) valtionhallinnontoiminnallisista tasa-arvosuunnitelmista. Sillä tarkoitetaan suunnitelmallistatoimintaa, jonka tavoitteena on yksipuolisensukupuolijakautuman tasoittaminen koulutuksessa, työpaikalla tai tietyissätehtävissä. Sillä pyritään naisten ja miesten tasapuoliseen sijoittumiseen erilaisiintehtäviin sekä yhtäläisten mahdollisuuksien luomiseen heille urallaetenemisessä. Läpikäyvänä periaatteena on heikommassa asemassa olevienaseman parantaminen. Tasa-arvosuunnitelman sisältö, ulottuvuus ja painopisteetjäivät laissa määrittämättä. Vastuu tasa-arvosuunnitelman laatimisestaoli ja on viraston johdolla. Työnantajalla ei ollut suoranaista lakisääteistävelvoitetta tasa-arvosuunnitelman laatimiseksi ennen 1.3.1995 tehtyä tasaarvolainosittaisuudistusta (206/95).173