''Olen tehnyt parhaani”

Seuran arkistossa (toimihenkilöaineistoa esittelee mm. Piela & Palin 1988,Roos 1988, 229–260). Luin kilpailuun osallistuneiden julkisen hallinnonpalveluksessa olleiden toimihenkilöiden yli 30 elämäkertaa. Tutustuminenaineistoon osoitti, että kirjoittajien käsitellessä julkisia organisaatioita naistentyöpaikkoina, he käsittelivät toimistotyötä ja hoivaa, eivät hallintotyötä.Tutustutuin myös Kalevalaisten Naisten Liiton ja Suomalaisen KirjallisuudenSeuran kansanrunousarkiston 1990–1991 järjestämään ”Satasärmäinennainen” -kirjoituskilpailuun. Totesin, ettei sekään vastannut odotuksianitutkimusaineistoni suhteen. Kilpailu oli tuottanut 600 suorasukaistakin tarinaasiitä, millaista on olla suomalainen nainen, mutta se, millaista on ollanainen suomalaisessa julkisessa hallinnossa ei niissä valottunut(”Satasärmäinen nainen”-aineistoa esittelevät Piela 1992, Nätkin 1997).Suunnitellessani aineiston keruuta ja hankkiessani sitä olin kiinnostunutkorkeakoulututkintoa edellyttävissä ylemmissä viroissa olevista naisista valtionja kuntien palveluksessa, päädyin kirjoitusohjeisiini. Tosin en tiennytohjeita laatiessani täsmällisesti tiennyt, mitä tutkin, millaiset kysymyksetnousevat esiin tai millaisia näkökulmia niihin hahmottuu. Ohjeen sisältöönvaikutti selvästi aikaisempi tutkimustyöni, jossa olen tarkastellut valtion jakuntien hallintotyön sukupuolen mukaista eriytymistä määrällisten ja laadullistenaineistojen pohjalta (Karento 1990, 1992). Tiesin kuitenkin, ettäolin – ja olen yhä – kiinnostunut sukupuolten suhteista, työorganisaatioista,naisten työstä ja sen ehdoista yleensä sekä nimenomaan julkisessa hallinnossa.On kuitenkin mahdotonta arvioida kirjoitusvihjeiden merkitystä tyhjentävästi,sillä ilman ohjeitani kirjoitettua vastaavaa aineistoa ei olisi.Aineistoni ei siis koostu täydellisen autenttisista omaelämäkerroista, joissakertoja määrittelee, mitä hän tarinaansa sisällyttää. Näkökulman painotuksetovat saaneet vaikutteita laatimastani ’vihjelistasta’. Tutkimuksenomaelämäkerroissa korostuvat kokemukset työelämästä, jota on tarkasteluyhteydessä muuhun elämään, ei pelkästään irrallisena elämänalueena.Suomalaisessa hallinnon tutkimuksessa Jari Vuori (1995, 23, 290) onyksityisiä ja julkisia sairaaloita koskevassa tutkimuksessaan käyttänyttyöelämänkertomuksia tai työelämäkertoja, joiksi hän nimeääsairaalahenkilöstöltä keräämänsä aineiston. Vuoren aineisto sisältää sairaanhoidonammattilaisten kokemuksia siitä, mikä on koettu merkittäväksi työelämässäsekä kuvauksia, millaiseksi kokee itsensä ja työnsä merkityksen. Vuorentutkimuksen aineistossa on lisäksi kuvauksia työpäivästä sairaalassa.Hänen tutkimusaineistossaan pelkistyvät kokemukset työstä, kun taas tutkimukseniomaelämäkerroissa niiden kirjoittajat tarkastelevat työelämää osanaelämänkokonaisuutta.85