''Olen tehnyt parhaani”

Tarkoituksenani oli saada tutkimukseeni erilaisia elämänvaiheita kokeneita,virkauran eri vaiheissa ja erilaisissa tehtävissä ja asemissa olevia naisia. Osoitinpuolet 120:sta kirjoituspyynnöstä naisille valtionhallinnossa ja puolet naisillekunnallishallinnossa.Kirjoituspyyntöjen lukumäärän perustelutLähetin 120 omaelämäkertapyyntöä. Ensinnäkin ajattelin, ettei suurin osapyynnön saajista ryhdy kirjoittajiksi. Toiseksi oletin, että 20–30 omaelämäkertaamuodostaisi riittävän aineiston tutkimukseeni. Päättelin, että ehkäneljännes kirjoituspyyntöni saaneesta 120:sta kirjoittaisi.Tärkein perustelu 120:lle kirjoituspyynnölle oli pyrkimys saada riittäväntietorikas aineisto. Kirjoituspyyntöä lähettäessäni tiesin, ettätutkimusaineistoksi kävisi yksikin omaelämäkerta (esim. Thomas & Znaniecki1918–1920) tai yhden perheen kertomukset elämästään (Lewis 1961). Olisinsiis voinut hankkia esimerkiksi yhden julkisessa hallinnossa työskentelevännaisen syvällisen omaelämäkerran tai yhden julkisen hallinnon virastontai työyhteisön naisten omaelämäkerrat. Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaankirjoittaa tutkimuksestani yhden virkanaisen elämäkertaa. En pyrkinyt myöskäänrakentamaan samassa työyhteisössä toimivien naisten erilaisia elämäkertojaesimerkiksi Matti Hyvärisen (1994) käyttämällä tavalla tutkimuksessaantaistolaisaktiiveista.Lähetin 120 kirjoituspyyntöä varmistaakseni, että omaelämäkertaaineistonisisältäisi tietoa naisten uranvalinnoista, virkauralle valikoitumisesta,virkauran etenemisestä ja sen esteistä sekä naisten kokemuksista viranhoidostavaltiolla ja kunnissa. Koska kysyin myös naisten näkemyksiä sukupuoltentasa-arvosta arvelin, että osa pyynnön saajista kieltäytyy. Tasa-arvosta ei tuolloinjuurikaan työpaikoilla puhuttu naisasianaiseksi, feministiksi tai tasaarvovouhottajaksileimautumisen välttämiseksi. Myöhempien tutkimustenperusteella arveluni osoittautui oikeaksi (esim. Korvajärvi 1996, Julkunen1999). Omaelämäkertojen keräämisvaiheessa olin vaikuttunut elämäkertatutkimuksensukupolviajattelusta ja pidin sitä yhtenä aineiston tulkinnan vaihtoehtona.Totesin sittemmin, että suomalaiset naissukupolvet on kartoitettupätevästi monessa tutkimuksessa (esim. Roos 1987, 1988, Vilkko 1987,Piela & Palin 1988, Piela 1992). Sukupolvierotteluni eivät tuota kuvaamonipuolistaisi.Omaelämäkerran kirjoittaminen vaatii aikaa ja keskittymistä. Ennakoin,että osa kirjoituspyynnön saajista kieltäytyisi tehtävästä juuri näistä syistä.Tiedän suomalaisena ansiotyössä käyvänä naisena kokemuksesta työn jayksityiselämän vaateet ajankäytölle. Valtiolla ja kunnissa elettiin 1990-luvunalussa hallinnon muutosten ja taloudellisen laman aikaa (esim. Temmes &Kiviniemi 1997). Talouskriisi käynnisti julkisen sektorin kritiikin sekä säästötja supistamisen. Nämä olosuhteet varmasti karsisivat mahdollisia kirjoittajia,koska voimavarat oli suunnattava virkatyöhön ja muutoksiin sopeutu-77