''Olen tehnyt parhaani”

na virkauran alussa tai vuosien saatossa. Useimmat heistä olivat ainokaisiatyöympäristössään 1 , mikä herätti kiinnostusta poikkeamaa kohtaan. Virkauranhuipulla näkyvyys naisena aktivoitui virkauran tasaantumisvaiheen jälkeen:Olin uusia aatteita ja ideoita tulvillani. ... Tietoni ja taitoni olivat kasvaneet.Asemani mahdollisti minun näkymiseni ja kuulumiseni. Olin myösyhteiskunnallisissa riennoissa paljon mukana.... Olin myös ainoa (virastossa,HK), joka tunsi ...hallinnon sisältäpäin. ... Olin myös työskennellytvaltion hallintoihmisten kunnioittamassa korkeimmassa hallinto-oikeudessa.... Palatessani marraskuussa 1980 (virkamiesvaihdostaRuotsin valtionhallinnosta HK) oli ymmärrykseni kansainvälistymisestä,... ja monesta muusta asiasta paljon laajentunut ja muuttunut. Tiesinmyös muista maista Euroopassa paljon enemmän kuin lähtiessäni. Näin,että meillä nukuttiin ruususen unta. Ymmärsin alusta asti varoa ilmaisujani,etten herättäisi kateutta tai pahennusta. Sain silti radikaalinmaineen. Lisäksi oltiin sitä mieltä, että olin tullut hiukan ”erikoiseksi”.(VT, toimistopäällikkö, valtion virasto)Aineistossani johtavissa asemissa olevien naisten näkyvyyttä luotiin javahvistettiin työyhteisön sosiaalisissa suhteissa. ”Jokainen tunsi” ainokaisenja hän oli keskustelun ja tarkkailun kohde. Epävirallinen organisaatio lisäsiainokaisen työyhteisön ulkopuolella. Näkyvyydestä ja tarkkailtavana olostaseurasi, että hänen tapansa työskennellä ja tehtävistään suoriutuminen tuliläpinäkyväksi. Työyhteisön muilla jäsenillä oli taipumus arvioida kriittisestiainokaisen suorituksia naisena ja sukupuolensa edustajana.Naiskunnanjohtajat näkyivät ja erottuivat sukupuolensa vuoksi hetinimityksensä jälkeen. Kuntien johdossa olevat naiset olivat näkyviä monessamielessä. Tienraivaajina he joutuivat ”pikkujulkkiksisi”(Sosion., kunnanjohtaja)..He erottuivat naisina viraston sisällä, luottamushenkilöille, kuntalaisilleja tiedotusvälineille. Luottamusmiehistä oli outoa käsitellä kunnan asioitanaisen kanssa. Seuraavassa kuvaus eräästä ensikohtaamisesta vuonna1989:Olin ollut muutaman kuukauden tehtävässäni, kun luokseni pyrki vanhempimaalaistalon isäntä (luottamushenkilö, HK) asioineen. Avattuaanoven hän jäi hämmentyneenä tuijottamaan minua. Tervehdin japyysin sisään. Isäntä vain katsoi minua hölmönä ja sanoi: ”Siehän ootnaenen!” En ehtinyt sanoa mitään, kun hän siltä seisomalta kääntyi jakiirehti kunnanjohtajan huoneeseen. Hänen asiansa tuli kyllä minullehoidettavaksi myöhemmin. (HM, kunnansihteeri)124