''Olen tehnyt parhaani”

pohtimaan omaa elämää. Yleensä tarve pohtia omaa elämää ajankohtaistuuiän myötä. Taulukko 9 esittää omaelämäkertansa kirjoittaneiden naisten ikäjakaumanvaltiolla ja kunnissa.Taulukko 9. Naisten ikä omaelämäkerran kirjoittamisajankohtana valtiolla ja kunnissa.Absoluuttisen luvut.Ikä Valtio Kunnat Yhteensä–30 1 3 431–40 3 3 641–50 7 6 1351–60 5 1 661– 1 1Yhteensä 17 13 30Kolmannes kirjoittajista oli iältään alle neljäkymmentävuotiaita, runsaskolmannes keski-ikäisiä 40–50-vuotiaita ja vajaa kolmannes viisikymmentätai vanhempia. Keski-ikäistyvät, Suomessa suuriin ikäluokkiin kuuluvat, ovatvaiheessa, jossa tilitetään mennyttä ja mietitään tulevia mahdollisuuksia:(J)okainen ihminen joutuu tekemään elämässään välitilinpäätöksiä.Yleensä arviointi tapahtuu elämän murrosvaiheessa, eikä tuloksiatuoteta tekstiksi. Pyyntö elämäkerrasta tuntui aluksi oudolta, mutta lyhyenmiettimisen jälkeen toisaalta kiehtovalta. On terveellistä asettautuajoskus oman itsensä ulkopuolelle ja kertoa yksi miljoonista tarinoista.Tutusta ihmisestähän on kyse. Vai löytyykö yllättäen jotain uutta,aikaisemmin tiedostamatonta? (Sosionomi, kunnanjohtaja)tiivistäen: aineistoni koostuu tietyn naisryhmän omaelämäkerroista. Heovat Suomessa asuvia Suomalaisia korkeasti koulutettuja, hyvässävakiintuneessa asemassa olevia, vaativaa ja haasteellista hallintotyötä tekeviähyväpalkkaisia naisia, joiden työnantaja on valtion keskus- tai aluehallintosekä keskisuuret ja pienet kunnat. He toimivat julkisen hallinnon miesvaltaisissaasemissa ja tehtävissä. He eivät kuulu julkisen hallinnon korkeimpaanja näkyvimpään virkaeliittiin. Heidän asemansa viranhaltijana eimyöskään ole kaikkein ongelmallisin. Useimmat tutkittavistani olivat 30–50-vuotiaita, aktiivisia, tutkimuksesta ja sukupuolten tasa-arvosta kiinnostuneita.He halusivat arvioida elämäänsä ja olivat valmiit tekemään sen kirjallisesti.Siksi kohderyhmäni täyttää kulttuurisen edustavuuden vaatimukset(1981b, 35–37).82