''Olen tehnyt parhaani”

painottaen henkilökohtaista kehitystään (Makkonen 1993, 10). Omaelämäkerrankirjoittaminen on tietoinen ja tarkoituksellinen teko. Kirjoittaja,kertojaminä (auto) muotoilee elämän (bios) tekstiksi (grafia) (Olney 1980,Smith 1994, 288). Kertojaminä valitsee, mitkä elämän tapahtumat hänkertomukseensa sisällyttää. Kirjoittajat ovat yleensä hyvin tietoisia omaelämäkerranlajityypistä, genrestä. Niinpä omaelämäkerta kirjoitetaan oletetullesisäislukijalle, ennakoidulle tai implisiittiselle lukijalle, joka on eri kuinomaelämäkerran todellinen, reaalinen lukija.Omaelämäkerta antaa kirjoittajan eletystä elämästä kirjoittajan kokemukseenperustuvan arvion. Se on kirjoittajan käsitys, tulkinta elämänkulustaanja siten subjektiivinen ja sidoksissa hänen tietoisuuteensa. Syntyäkseen omaelämäkertaedellyttää subjektiivisten merkitysten antamisen prosessia, yksilönomaelämäkerran muotoutumista (Kröll 1981, 187). Ihmisen tulee kokeaitsensä yksilöksi, elämäänsä vaikuttavaksi ja erityisen elämän kokijaksi.Omaelämäkerrassa ihminen jäsentää elämäänsä sekä merkittävien että ajankohtaistenkokemustensa ohjaamana. Ihminen ei pysty muistamaan yksityiskohtaisentarkasti elämänsä tapahtumia ja kokemuksiaan, vaan paikkaamuistin aukkoja jo olemassaolevilla tietorakenteilla. Parhaiten muistissa säilyvätmerkittävät tapahtumat ja tapahtumaketjut. Muistaminen on uudelleenrakentamista,yksilön maailmaa koskevan tiedon ja uusien kokemusten aktiivistajärjestämistä. (Huotelin 1992, 61.) Ihmisillä on taipumus muistaa paremminelämänsä myönteiset ja onnelliset tapahtumat kuin ikävyydet. Yleensäelämäkerrat rakentuvat näiden merkittävien tapausten varaan ja vähemmänmerkitykselliset tapahtumat karsiutuvat pois. Kertoessaan elämästään ihminenjoutuu valitsemaan. Hän ei voi kertoa kaikkea, joten hänen täyttyy valitaolennaiset muistettujen tapahtumien joukosta rajoittaaksen kertomuksensapituutta (Alasuutari 1986, 10). Omaelämäkertaan sisältyy koherenssi, yrityskuvata omaa elämää tietystä näkökulmasta. Eheys on luotu, keinotekoinenjärjestys, sillä elämä itsessään on hajanaista ja jäsentymätöntä, täynnä irrallisuuksia(Roos 1988, 140).Omaelämäkerrat ovat ajallisesti rajallisia. Kirjoittaja ei tavoita syntymäänsä,eikä omaelämäkerta voi kattaa kirjoittamishetken jälkeisiä tapahtumia. Sitenelämän ehyt kuvaus on sijoitettava aikarajoihin. Ajallinen rajallisuus erottaaomaelämäkerrat fiktioista ja sepitteistä. Niiden tapahtumat voivat olla kuviteltujatai todellisuudesta johdettuja alkaen ja päättyen kirjoittajan valitsemiinajanjaksoihin. Omaelämäkerrat eivät myöskään ole (elämän)historioita, joissakirjoittaja voi valita perustellusti kertomuksensa alun ja lopun ajalliset rajat.(Hyvärinen 1994, 115–116.) Täydellistä omaelämäkertaa ei voi laatia, silläelämä jatkuu kirjoittamishetken jälkeen. 22FT Seppo Heikinheimon (1997) muistelmat ovat mieleenpainuva esimerkki omaelämäkerrasta,jonka kirjoittaja on tarkoittanut kattamaan koko eletyn elämän ja päättymään hänen omaan kuolemaansa.Elämäkerran lopuksi kirjoittaja esittää toteuttamansa itsemurhapäätöksen perustelut:(Jatkuu seuraavalla sivulla.)70