''Olen tehnyt parhaani”

päättyneet sekä voittoihin että tappioihin (VT, HuK, apulaisjohtaja, valtionvirasto). Vaikka tasa-arvovaltuutetulle kirjallisesti ilmoitettujen työelämääkoskevien syrjintätapausten määrä on 1990-luvulla kasvanut (Tasa-arvon tiennäyttäjä1997, 20), vastaajat eivät kuitenkaan ole olleet valmiita käyttämääntätä oikeusturvakeinoa. Naisen asema työorganisaatiossa on harvoin niinvakaa, että se kestäisi prosessin seuraukset (vrt. Kvande & Rasmussen 1991,98). Ilmoitus tasa-arvovaltuutetulle ja syrjintäkanteen nostaminen oikeudessavaativat rohkeutta, sillä oikeuden päätöksestä ei voi ennalta olla varma.Syrjinnän näytön olisi silloin oltava kiistaton, sillä vastapuolen esittämät päinvastaisetperustelut saatetaan todeta oikeudessa pitäviksi (vrt. häirintäoikeudenkäynnistäVarsa 1996, 134–137). Syrjinnän julkiseksi tekeminenleimaa syrjityn hankalaksi, yhteistyökyvyttömäksi ja muodostuu hänen uransaesteeksi.Tutkituista palkkasyrjintä oli ongelma, jonka he arvioivat kärjistyvän paikallisensopimisen yleistyessä julkisessa hallinnossa:Tasa-arvonäkökulmasta katsottuna on tietysti itsestään selvää, että naisillaon vaikeampaa päästä samaan palkkatasoon kuin miehillä. Tämäon valtakunnallinen palkkojen hinnoitteluongelma, mutta sen lisäksipaikallinen kysymys silloin, kun käytetään paikallista harkintaa. (VTM,kulttuuritoimenjohtaja, kaupunki)Naisten palkkasyrjintä oli aineistossani kunnissa tavanomaisempaa kuinvaltiolla. Kunnissa joka neljäs tutkituista koki tästä syystä syrjintää. Heistätilanteeseen oli johtanut lähijohtajan ohjaama kehitysprosessi:Tiesin, että kaupunginjohtaja aktiivisesti jarrutti palkankorotuksiani silloin,kun vastaavissa tilanteissa miehet niitä saivat (VTM,kulttuuritoimenjohtaja, kaupunki). Vuonna 1984 kävin läpi vaikeansairauden, muuten ainoa kerta työurallani, jolloin olin sairauslomalla.Sille ajanjaksolle sattui palkkojen korotus. Palkathan korotettiin yleensävain virkaehtosopimuksessa määrättyinä ajankohtaan. En saanut korotustaja vähän se on jäänyt kaivelemaan mieltä. Muutoin olen sitä mieltä,että palkkaluokan suuruudella on merkitystä vain, kun vertaa omaaasemaansa muihin. (VTM, apulaiskaupunginsihteeri). Palkka oli alkuaikoinasamassa palkkaluokassa kuin kaupunginsihteerillä, -kamreerillaja -insinöörillä. Mutta parinkymmenen vuoden (1973–1992 ,HK) kuluessa siihen on tullut noin kahdeksan palkkaluokan ero virkanitappioksi. ... Kaupunginjohtaja ... piti kunnan johtavianaisviranhaltijoita kolmannen luokan virkamiehinä (FL, museonjohtaja,kaupunki).146