''Olen tehnyt parhaani”

Suomen 1990-luvun alun lama kavensi naisten tilaisuuksia uran luomiseenjulkisessa hallinnossa, koska uutta henkilöstöä ei palkattu valtiolle eikäkuntiin eikä uusia virkoja perustettu. Laman on todettu käsitelleen naisjohtajiakovemmin kuin miehiä (Veikkola, Hänninen-Salmelin & Sinkkonen 1996).Tässä aineistossa naiset olivat päätyneet jäätyneelle uralle myös julkisen hallinnonhyvinä vuosina. Vastavoimaa pysähtyneen urakehityksen näköalattomuudellenaiset löysivät työpaikan sosiaalisista suhteista:120Viimeisin miellyttävä ja (kauhistus!) moneen vuoteen ainoa miellyttävämuisto on viime viikolta. Olimme yhdeksän muun vapaaehtoiseenkanssa Hämeen maaseudun rauhassa maatilalla kasaamassatulosjohtamisopasta oman hallinnon ihmisille. Kolme päivää tiukkaatyötä mukavassa seurassa viihtyisässä ympäristössä – mahtavaa! Yhteistyössäon sitä jotain! Tunsin oppineeni enemmän itsestäni ja työstänikuin kymmeneen vuoteen.(KTM, kamreeri, valtion virasto)Jokapäiväinen työ ihmisten välisine vuorovaikutuksineen loi tutkituilleyhteistä sosiaalista ja kulttuurista maailmaa, jonka suhteen he jäsensivät omaaja muiden olemista antoivat merkityksiä omalle ja muiden työlle.Jäätyneelläkin virkauralla voi työskennellä, jopa viihtyä ja tuntea työn iloa.Sosiaalinen kanssakäyminen vertaisten kanssa sekä realistisen matalat odotuksettyön ja uran suhteen auttoivat sopeutumaan tilanteeseen ja hyväksymäänsen.Virkauran huipullaVirkauran huippua edustivat aineistossani valtionhallinnon johtajina japäälliköinä (osasto-, toimisto- tai konttoripäällikkö, apulaisjohtaja) olleet naiset.Kuntien virkahierarkian huipulla olivat kaupungin- ja kunnanjohtajatsekä apulaiskaupunginjohtaja.Johtamisen tutkimuksisa miesten ”kultaiseksi vuosikymmeneksi” on sanottuaikaa 30–40 ikävuoden välillä (esim. Itzin 1995, 43). Aineistossaninaisten etsikkoaika ajoittui naisilla myöhemmäksi, 40–50 ikävuoden välille.Kunnallisjohtajiksi naiset rekrytoituivat joko nuorina alle 30-vuotiaina taisitten ”kultaisena vuosikymmenenä”. Nuorina kunnanjohtajiksi yltäneet olivatpienissä kunnissa. Kaupunginjohtajiksi naiset oli valittu neljissäkymmenissä.Naisten rekrytoitumisessa julkisen hallinnon huippulle ei oletapahtunut iän suhteen muutoksia 1950-luvulta 1990-luvun alkupuoliskolle.Johtavaan asemaan ylenneen naisen aloitus tehtävässä ei ollut täsä aineistossaaina helppoa. Johtajanuran käynnistämistä ei helpottanut, että työntekijätolivat entisiä kollegoja ”useimmat heistä jopa minua vanhempia jatalossa kauemmin olleita” (VT, HuK, apulaisjohtaja, valtion virasto) tai kil-