''Olen tehnyt parhaani”

Tutkimuksen omaelämäkertojen arviointiaKuka kirjoitti, miksi ja kenelle? Taulukot 7 ja 8 kuvaavat omaelämäkertansakirjoittaneiden naisten sijoittumisen valtion ja kuntien hallintoon virka-asemansekä viraston ja kuntamuodon mukaan, eli vastaavat alustavasti kysymykseenkuka kirjoitti. Esitän seuraavassa muutamia lisäpiirteitä kirjoittajista.Miksi naiset kirjoittivat ja kenelle? Kirjoituspyyntöni ja –vihjeideni osuudenarviointi omaelämäkertojen synnyssä antaa vastauksen kysymyksiin.Arvioin myös omaelämäkertojen sisältöjä ja painotuksia eli sitä, mitä naisetomaelämäkertoihin kirjoittivat.Omaelämäkertojen kirjoittajatLähettäessäni kirjoituspyyntöä toivoin innostavani hyvin erilaisia ja eri-ikäisiäkorkeakoulututkintoa edellyttävissä viroissa toimivia naisia kirjoittamaan.Tavoittelin virkauran eri vaiheissa, erilaisissa tehtävissä ja elämäntilanteissaolevien naisten kirjoittamia ”(nais)viranhaltijan tarinoita”. Toiveenimonisärmäisestä aineistosta ei täysin toteutunut. Omaelämäkerran kirjoittaneetolivat menestyneitä, virkaurallaan vakiintuneita ja hyvissä asemissa olevianaisia. Kertomustensa perusteella kirjoittajat eivät olleet särkyneitä, rikkinäisiätai huolten musertamia, vaikka elämään saattoi kuulua raskaitakinvastoinkäymisiä.Aineistoni ei kerro valtiolla tai suurissa kaupungeissa näkyviinhuippuvirkoihin edenneistä naisista. Se ei myöskään kerro naisista, jotka ovattulleet julkiseen hallintoon merkittävistä asemista politiikassa, yliopistoissatai liike-elämässä. Aineistoon ei kuulu julkisiin virkoihin turhaan pyrkineitäeikä niistä karsiutuneita. Sen ulkopuolelle jäävät naiset, joilla ei ole olluttilaisuutta korkeakouluopintoihin. Aineistossani ei myöskään kuulu julkisenhallinnon palveluksessa olevien naisten ääni yleensä, vaan niiden naistenääni, jotka ovat valtion keskushallinnossa viranomaistehtäviä hoitavien virastojen(Temmes & Kiviniemi 1997, 52–53), aluehallinnon tai keskisuurtenja pienten kuntien johtavissa tai vaativaa asiantuntemusta edellyttävissä asemissa.Aineistoni omaelämäkerrat eivät välitä miesten kokemuksia, eivätkäarvioita siitä, millaista on olla mies vastaavissa asemissa.Yksittäisten ihmisten omaelämäkerrat on hyvä suhteuttaa niiden kirjoittajienyhteiskunnalliseen asemaan (Mäkelä 1990a, 48). Kaikki tutkimustanivarten kirjoittaneet kaikki suomalaisia, Suomessa asuvia naisia, joiden työnantajanaon tai on ollut julkinen hallinto. Työ on tai on ollut hallintotyötä,sisällöltään joko johtamista tai sen valmistelua ja edellyttää akateemista koulutusta.Näin aineisto koostuu tietyn ryhmän omaelämäkerroista. Yhteistenominaisuuksiensa vuoksi kohderyhmä puolestaan täyttää kulttuurisenedustavuuden vaatimukset (Bertaux 1981a, 35–37).Kirjoittajia yhdistää aktiivisuus, kiinnostus tutkimukseen ja sukupuoltentasa-arvoon sekä kirjallisen ilmaisun taito. Yhteistä oli myös pysähtyminen81