Lataa ilmaiseksi

tavat riippuvat pääasiassa tekijän kyvyistä ja kiinnostuksesta. Vaikka taideteoksia
voikin pitää tietyssä mielessä verrannollisina toteemisen periaatteen
ulkoiseen muotoon, ei niitä niiden lukumäärän ja jatkuvan valmistamisen
johdosta voi verrata toteemeihin.
Taideobjekteja voidaan sen sijaan verrata fetisseihin, objekteihin jotka pyhän
luonteensa vuoksi eroavat objekteista joita käytetään arjen rutiineissa.
Nähdäkseni juuri taiteella erilaisissa muodoissaan on tärkeä osuus sen symbolisuuden
luojana, minkä ansiona Durkheim näkee sosiaalisen elämän kaikkine
aspekteineen ja historiallisine vaiheineen mahdolliseksi.
Taide kulttina ja riittinä
2.13.2
Rituaalisen ajattelun jakaessa maailmaa on tärkeää, että pyhä ja profaani 117
pidetään erossa toisistaan. Jotta ero puolin ja toisin säilyisi eikä pyhän kosketus
pääsisi tuhoamaan profaania tai saastunut puhdasta, täytyy maailman
jakoa suojata erilaisin varokeinoin ja rakennelmin, esimerkiksi initiaatioin
ja pyhäköin. Durkheimin (1980, 271–272) mukaan tämä hänen negatiiviseksi
kultiksi nimittämänsä periaate löytyy kaikkien kulttien takaa.
Taiteessa ei ole varsinaista kieltojen järjestelmää. Usein sen alueella esitetään
päinvastoin kaikki sallittuna. Tästä huolimatta taide hyvin mielellään
erottautuu kaikista muista elämän osa-alueista. Kuten negatiivinen kultti on
113 / Esimerkiksi Giacomo Casanovalle (1725–1798) tuntui täysin luonnolliselta pitää teattereita ja oopperoita
samaa tarkoitusta palvelevina kuin bordellejakin (Casanova 1959, Mäkelä 2007).
114 / Hyvän käsityksen tyylien ja koulukuntien laajuudesta saa Amy Dempseyn (2008) johdatuksena nykytaiteeseen
toimivasta teoksesta Moderni taide, johon hän on koonnut 300 länsimaisen kuvataiteen, muotoilun ja
arkkitehtuurin eri tyyliä, koulukuntaa ja suuntausta.
115 / Erilaisia jakoperusteita on olemassa useita, esimerkiksi seuraava: Ensin tulevat suuremmat kokonaisuudet
kuten kuvataide, näyttämötaide, musiikki ja kirjallisuus. Niitä voisi ajatella ”taiteen heimoina”. Niistä jokainen
jaetaan tietyin perustein edelleen pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Kuvataide esimerkiksi voidaan jaotella
työskentelytapojen mukaan kuvanveistoon, maalaustaiteeseen, grafiikkaan, valokuvaukseen jne. Tällaisessa jaottelussa
löytyy yhtäläisyyksiä fratrioihin, klaanien yläluokkiin. Myös nämä ”taiteen fratriat” jaetaan edelleen
pienempiin ryhmiin. Tämä voi tapahtua esimerkiksi tyylien mukaan kuten maalaustaiteessa kubisteihin, realisteihin,
ekspressionisteihin ja niin edelleen tai työskentelyssä käytettävien materiaalien mukaan öljyvärimaalareihin,
akvarellisteihin ja niin edespäin. Lisäksi jakautuminen tapahtuu alueittain, esimerkiksi Rovaniemeläisiin
ja Helsinkiläisiin öljyvärimaalareihin. Tällaiset pienemmät ryhmät muistuttavat klaaneja ja myös niiden sisällä
toimivat taiteilijat tuntevat eräänlaista sukulaisuutta toisiinsa. Kutsun tätä yhteisyyden tunnetta hengenheimolaisuudeksi.
Mitä korkeammalle näissä taiteen luokituksissa kohotaan, sitä heikommaksi tämä hengenheimolaisuus
käy. Esimerkiksi ekspressionistisen öljyvärimaalarin ja oopperalaulajan välinen hengenheimolaisuus on
heikompi kuin ekspressionistisen ja kubistisen öljyvärimaalarin.
116 / Taiteilijoiden välisestä kilpailusta, jossa taiteen tekemiseen ja esittämiseen saatetaan uhrata huomattavasti
enemmän varoja ja työtunteja, kuin mitä taiteilija työllään ansaitsee, löytyy yhtymäkohtia Maussin potlatchiksi
nimeämään lahjojen annon äärimmäisyyksiin menevään kilpailullisuuteen.
117 / Douglasin mukaan toisistaan erossa pidettäviä ovat puhdas ja epäpuhdas.
111